Hidastaminen tuomittavaa?

on

Mielenkiintoista miten ihmisten mielipiteet muuttuvat, kun kyseessä ovat eri ”ryhmien” ihmiset. Taannoisessa YLE:n työpahoinvointi-illassa oli nuori pienen lapsen äiti kertomassa, miten on rauhoittanut elämäänsä, jotta jaksaa paremmin. Hän oli jättänyt kokopäivätyönsä. En saanut selvyyttä etsikö hän osa-aikaista työtä vai oliko hän jo sellaisen saanut. Perhe oli muokannut kulutustottumuksiaan pienemmiksi, jotta käteen jäävä raha riittää menoihin.

slowlifePaneelissa moni tuomitsi tämänlaisen hidastamisen. ”Muiden rahoilla ei saa elää.” Olen samaa mieltä; jos on kykenevä elättämään itsensä, on se tehtävä. Mielestäni tässä tapauksessa perhe edelleen elätti itsensä. He tekivät muutoksia, jotta pärjäävät pienemmillä tuloilla väliaikaisesti. Kuka siitä kärsii?

Työtä ei tällä hetkellä riitä kaikille. Miksi siis ne, jotka haluavat tehdä vähemmän ja pärjäävät pienemmällä palkalla, eivät voisi jakaa työtä. Senioreillehan tämä suodaan osa-aikaeläkkeen muodossa. Miksi esimerkiksi pienten lasten vanhempien olisi kyettävä tekemään kokoaikatyötä perheen hyvinvoinnin kustannuksella? Eikö juuri lapsiin tulisi panostaa? Jos nuori äiti polttaa itsensä loppuu kolmekymppisenä on kustannus varmasti suurempi yhteiskunnalle, kuin väliaikainen hidastaminen.

Nalle Wahlroos ärähti johtajien puolesta, kun heitä arvosteltiin aiemmin eläkkeelle jäämisestä, kuin mitä ”duunareille” suodaan. Duunarienhan pitäisi jaksaa yhä pidempään työelämässä. Nallen mielestä yritysjohtaja, joka jää eläkkeelle aiemmin, kuluttaa vain omia rahojaan. Me muut ilmeisesti kulutamme vain yhteiskunnan rahoja? Eli kun johtaja tarvitsee ambulanssia tai palokuntaa, hän käyttääkin omia rahojaan? Eikö jokainen, joka jää eläkkeelle, käytä omia ansaittuja rahojaan eläkkeen muodossa ja mahdollisia säästöjään?

”Hidastajat” ovat ilmeisesti vakava uhka nyky-yhteiskunnalle. He eivät tuota verorahoja toivotulla tavalla. Hidastajat tuhoavat luontoa monin tavoin vähemmän. He voivat paremmin kuunnellessaan itseään ja näin käyttävät terveyspalveluja vähemmän. He rakentavat maailmaa, jossa arvot ovat kestävämpiä, kuin alituisen kasvun ja kulutuksen maailmassa. Olisiko hidastajien parempi olla työttömiä, kun työtä ei riitä kaikille?

Maailma ei kestä tämän hetkistä kulutusta, roskaamista ja luonnonvarojen ylikäyttämistä. Sen on pakko loppua. Mitä me edes tekisimme niillä kaikilla tavaroilla, vempeleillä ja vaatteilla, joita meidän tulisi ostaa talouskasvun tukemiseksi? Jokaisen koti tuntuu olevan täynnä jo valmiiksi kaikkea tarvitsemaamme. Matkaoppaat sarjassa pastori Pekka Nätti sanoi hienosti suurin piirtein näin: suomalainen koti tuntuu olevan jo niin runsas tavaran suhteen, että se köyhä. Hienosti kiteytetty. Kirpputoritkin pursuavat hyvää käyttökelpoista tavaraa. Divarit valitsevat ottamiaan kirjoja kustantajan perusteella, kun sisältö on sama. Runsauden pula iskee jo second handin puolelle. Tavaraa on liikaa.

On hassua ajatella, että yhteiskunnan asiat tulisivat aina olemaan samoin. Nuoremmat polvet, jotka eivät ole olleet mukana päättämässä nykyisin olemassa olevista asioista, eivät välttämättä koe velvollisuudekseen niitä ylläpitää. He tekevät omia ratkaisujaan omien kokemustensa perusteella. Näin maailma muuttuu. Kauppa, jossa asiakkaat eivät halua käydä ostoksilla, joutuu muuttumaan toivottuun suuntaan tai kuolee pois. Sama sääntö pätee moneen muuhunkin. Kulutustottumuksilla ja elämäntapapäätöksillä vaikutamme yhteiskuntaan ja ympäristöön. Nalle hyvävelikerhoineen joutuu huomaamaan, että tavallisillakin tallaajilla on vaikutusvaltaa massana. Me päätämme myös, vaikka päätöksemme näkyykin hitaammin.

Olen Life coach eli elämäntaidon valmentaja Heidi Helander-Hyvönen Laajasalosta, jossa myös yritykseni Almonda valmennus Oy sijaitsee. Olen myös työnohjaaja ja pidän onnellisuuskoulutuksia yrityksien henkilöstölle työkyvyn ylläpitämisen tueksi ja virkistykseksi. Pidän lisäksi erilaisia hyvinvointiin liittyviä koulutuksia ja kursseja. Kaikki työni pyrkii antamaan asiakkaille oivalluksia ja oppeja hyvinvoinnin parantamiseen ja kasvattamiseen. Jokainen voi olla onnellinen.

Perheeseeni kuuluu aviomies Olli-Pekka, poika Niklas sekä kaksi koiraa ja kaksi kania. Kirjoittelen blogissani huomioita, ajatuksia ja oivalluksia mm. elämästä, hyvinvoinnista, onnellisuudesta ja positiivisuudesta.

Elämä voi olla parempaa!

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s