Lapsuuden unelmia

on

Luin vinkistä Randy Pauschin kirjan jäähyväisluento. Vaikka olin katsonut netistä itse luennon, oli kirja herättävä lukukokemus. Pausch oli haimasyöpää sairastava yliopiston professori, joka todella piti jäähyväisluennon tietäen, että hänelle oli annettu elinaikaa 3-6 kuukautta. Kirjan (eikä luennon) aiheena ei ole kuolema, vaan miten elää elämää. Kirjassaan Randy kertoo miten hän on toteuttanut lapsuudenajan unelmansa. Kirja sai itseni pohtimaan omia lapsuusajan unelmia ja toiveita laajemmin. Miten lapsuudessa iloa tuoneet asiat ovat toteutuneet tai jääneet elämääni.

Sain ensimmäisen kamerani ollessani yhdeksänvuotias. Kamerasta tuli heti hyvä ystävä. Muistan vieläkin kuinka jännittävää oli ottaa ensimmäisiä kuvia filmille. Laitoin ystävät poseeraamaan kameralle taloyhtiön viheralueille ja napsin kuvia. Viihdyin ja viihdyn edelleen paremmin linssin takana. Muistan kuinka jännittävää oli katsoa kehitettyjä kuvia ensimmäisen kerran ja kuinka yllättyneitä aikuiset olivat ”kuvaustaidoistani”. Kaikki päät ja jalat olivat kuvissa ja vieläkin ajattelen kuvissa olevan kohtuullisen hyvää sommittelutaitoa yhdeksänvuotiaalle. Uskon, että juuri aikuisten kannustus ensimmäisten kuvien yhteydessä piti minut kuvaamisen parissa.

Kamerat ovat kulkeneet mukanani tallentamassa tapahtumia yhdeksänvuotiaasta asti. Jossain vaiheessa haaveilin valokuvaajan ammatista ja opiskelujen lomassa olin jopa lehtikuvaajaharjoittelijana, mutta elämä veikin toiseen suuntaan. Kuvaan edelleen paljon ja pääsen käyttämään kuviani oman asiakasviestini kuvituksessa. Lasken siis kuvaamisen toteutuneisiin lapsuuden haaveisiin.

Pidin myös vaatteiden suunnittelusta paperinukeille. En itseasiassa leikkinyt paperinukeilla. Suunnittelin vain uusia asuja. Kun olin ala-asteen viimeisillä luokilla, halusin ostaa oikean ompelukoneen. Vanhempani tuntuivat pelkäävän, että kyseessä on jokin ohimenevä päähänpisto, mutta säästin kärsivällisesti kaikki rahani ja ostin 800 markkaa maksavan hohtavan valkoisen ompelukoneen omilla rahoillani ja opettelin ompelemaan vaatteita itselleni. Se kone pysyi ahkerassa käytössä yli 20 vuotta.

Lukioaikoina ompelin lähes kaikki vaatteeni itse. Neuleet neuloin tuntien aikana. Muistan kuinka luokkamme pojat olivat nyreissään, kun opettajat antoivat meidän kutoa opetuksen aikana, jos käsiä ei tarvinnut käyttää kirjoittamiseen. Jopa kaikkein tiukimmat opettajat tukivat neulomisharrastustamme. Lukion päästötodistuksen ainoa kymppini olikin valinnainen käsityö. Joskus haaveilin ammatista muodin parissa, mutta se tuntui mahdottomalle. Nykyisellä kokemuksellani olisin kyllä lähtenyt haaveeni perään.

Ammattia ompelukoneen oston kautta ei siis tullut, mutta vieläkin satunnaisesti saatan ommella itselleni takin, mekon tai hameen. Osaan lyhentää lahkeet ja tehdä tarvittavat korjausompelut perheemme vaatteisiin. Olen edelleen innokas muodin seuraaja, vaikka oma pukeutumiseni on jo löytänyt linjansa, eikä tarvetta trendien perässä hyppelylle enää ole. Tarvetta olla mukana vaatteiden parissa, toteutan pitämällä ”Kokoa toimiva unelmien vaatekaappi”-kurssia pari kertaa vuodessa. Kurssi on muuten ollut todella suosittu. Annan tyylikonsultointia asiakkaille myös yksityisesti. Lapsuuden unelma kuitataan toteutuneeksi.

Ihan ensimmäinen toiveammattini oli kampaajan ammatti. Itse en muista tätä haavetta ollenkaan. Saunan jälkeen minulla oli kuulemma parivuotiaana tapana kammata vanhempieni ja mummoni hiukset. Nykyään värjään omat hiukseni, joten luettakoon sekin ainakin osittain toteutuneeksi unelmaksi.

Ilman Randy Pauschin kirjaa, en olisi alkanut miettimään omia toteutuneita lapsuuden unelmiani. Jos minulta olisi kysytty asiaa, olisin luultavasti kuitannut asian niin, ettei minulla ollut vahvoja unelmia lapsena. Minua jopa harmitti, ettei minulla ollut vahvaa toiveammattia. En koskaan osannut vastata kysymykseen mitä minusta tulee ”isona”. Ehkä siksi olenkin yrittäjä? Yrittäjänä saan toimia todella monessa ”ammatissa”. Toimin yrityksen johdossa, myynnissä, markkinoinnissa, strategian suunnittelussa, toteutuksessa, taloushallinnossa sekä luovana voimana.

Kun katselen lapsuuden unelmia laajemmin, enkä pelkästään toiveammatin kautta, huomaan miten lapsuuden innostumisen lähteet ovatkin yllättäen kulkeneet mukanani ja johdattaneet erilaisten asioiden pariin. Tuntuu hyvälle ajatella, että se pieni tyttö on osannut valita sydämen äänen mukaan asioita elämäänsä. Asioita, jotka kantavat eteenpäin sekä tuottavat iloa vieläkin.

Samaa toivon omallekin lapselle. Hänen ei tarvitse toteuttaa minun unelmiani. Minä toteutan niitä. Toivon, että hän löytää omat aidot innostuksensa ja saa niistä iloa ja johdatusta elämäänsä. Mitä lapsuuden toiveita ja unelmia sinä olet päässyt toteuttamaan?

Olen Life coach eli elämäntaidon valmentaja Heidi Helander-Hyvönen Laajasalosta, jossa myös yritykseni Almonda valmennus Oy sijaitsee. Olen myös työnohjaaja ja pidän onnellisuuskoulutuksia yrityksien henkilöstölle työkyvyn ylläpitämisen tueksi ja virkistykseksi. Pidän lisäksi erilaisia hyvinvointiin liittyviä koulutuksia ja kursseja. Kaikki työni pyrkii antamaan asiakkaille oivalluksia ja oppeja hyvinvoinnin parantamiseen ja kasvattamiseen. Jokainen voi olla onnellinen.

Perheeseeni kuuluu aviomies Olli-Pekka, poika Niklas sekä kaksi koiraa ja kaksi kania. Kirjoittelen blogissani huomioita, ajatuksia ja oivalluksia mm. elämästä, hyvinvoinnista, onnellisuudesta ja positiivisuudesta.

Elämä voi olla parempaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s