Kehityskeskusteluleikkejä

on

Lasten maailma on muuttunut kovaa vauhtia viime vuosina. Olin käymässä naapurissa. Neljä ala-asteikäistä lasta leikki koulua keskenään. Vanhemmat tytöt pitivät kehityskeskusteluja nuoremmille pojille osana koululeikkiä. Lapsilla on tammikuussa tulossa vuosittaiset kehityskeskustelut vanhempien ja opettajan kanssa, joten he harjoittelivat tilannetta etukäteen leikin lomassa. Koulujen kehityskeskustelussa voidaan esimerkiksi keskustella oppilaan opiskelusta ja yhdessä miettiä, mihin tavoitteisiin pyritään sekä suunnitella ja sopia opiskelun tukemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Usein kehityskeskustelut vahvistetaan kunkin osallistujan allekirjoituksin, mikä tekee tilanteesta todella virallisen ja ehkä vähän pelottavankin lapsen näkökulmasta katsottuna.

Jäin miettimään millaisia leikkejä itse leikin samanikäisenä. Olimme paljon pihalla: rakensimme majoja, hiekka- ja lumilinnoja. Keinuimme. Rullaluistelimme. Pyöräilimme. Luimme kirjoja ja kuuntelimme musiikkia. Varsinkin viikon ainoa britti Top 40-ohjelma oli pakko kuunnella sekä nauhoittaa jokainen kappale. Jälkeenpäin ajateltuna elämä tuntui pyörivän varsin yksinkertaisien asioiden ympärillä. Vaihtoehtoja ei ollut liikaa ja aika riitti kaikkeen mitä halusi tehdä.

Varmaan on, etten ole törmännyt sanaan kehityskeskustelu ennen työelämää. Jäin miettimään onko tarpeellista tuoda aikuisten maailman terminologiaa ja toimintatapoja niin paljon lasten ja nuorten elämään? Yhä useampi aikuinen kärsii stressistä, uupumuksesta tai masennuksesta. Harva aikuinen on kärsinyt näistä lapsuudessaan. Yhä useampi nuori kärsii ihan samoista ongelmista kuin työelämässä olevat aikuiset. Eikö meidän tulisi suojella lapsia ja nuoria, ja auttaa heitä kasvamaan aikuisiksi ympäristössä, jonka vaatimukset eivät ole liian vaativat tai muistuta liikaa tulevaisuuden paineista?

Oman poikani koulussa tehtiin päättötyö kuudennella luokalla, ala-asteen lopuksi. Päättötyöt olivat esillä keväisessä juhlassa koululle sekä kaikille vanhemmille. Paineet lapsilla olivat kohtuullisen kovat. Lopputyössä oli tarkoitus näyttää, mitä kukin osaa ala-asteen jälkeen. Aihe oli vapaa, samoin toteutustapa. Sanana lopputyö tai päättötyö tuli varmasti tutuksi kevään aikana. Lasten vanhemmat ovat luultavasti tehneet ensimmäisen lopputyönsä vasta yliopistossa.

Tuntuu hullulle, että lapsille ja nuorille tuodaan lisää omaksuttavaa yhä nuorempana. Me vanhemmatkin olemme oppineet kehityskeskustelut ja lopputyöt myöhemmin. On vaikea uskoa, että lopputyö termin tuntemus on oikeasti tärkeää 12-vuotiaalle. Tai että kahdeksanvuotiaana käydään jo kehityskeskusteluissa. Toki näiden keskustelujen oikeanlaisen kannustavan ja kehittävän toteutuksen aikainen oppiminen saattaa edistää työpaikkojen kehityskeskustelujen laadun kohoamista. Kehityskeskustelujen tavoitteenahan on antaa työn suorittamista tukevaa palautetta, auttaa ihmistä vahvistamaan hyviä puoliaan sekä kehittämään heikkouksiaan. Joskus tuntuu, että kehityskeskusteluja käytetään oman valta-aseman vahvistamiseen ja toisen heikkouksien löytämiseen. Silti toivoisin, että lapsille ja nuorille annettaisiin mahdollisuus kasvaa aikuisiksi omassa tahdissa, syöttämättä liikaa vaatimuksia heille kestettäväksi.

Yhä useammalla nuorella on vähemmän vapaata vapaa-aikaa, kuin vanhemmilla on samanikäisenä ollut. Lapsilla ja nuorilla on myös useampia aikuisia vaikuttamassa, ohjaamassa heidän arkeaan. Koulun lisäksi eri harrastuksissa toimitaan aikuisten antamien ohjeiden mukaisesti. Harrasteita ja kerhoja saattaa olla useita lapsen elämässä. Ehkä siksi onkin aina ilahduttavaa nähdä joukko lapsia pelaamassa pihapelejä tai -leikkejä ihan keskenään hyvässä sovussa ja järjestyksessä.

Olen Life coach eli elämäntaidon valmentaja Heidi Helander-Hyvönen Laajasalosta, jossa myös yritykseni Almonda valmennus Oy sijaitsee. Olen myös työnohjaaja ja pidän onnellisuuskoulutuksia yrityksien henkilöstölle työkyvyn ylläpitämisen tueksi ja virkistykseksi. Pidän lisäksi erilaisia hyvinvointiin liittyviä koulutuksia ja kursseja. Kaikki työni pyrkii antamaan asiakkaille oivalluksia ja oppeja hyvinvoinnin parantamiseen ja kasvattamiseen. Jokainen voi olla onnellinen.

Perheeseeni kuuluu aviomies Olli-Pekka, poika Niklas sekä kaksi koiraa ja kaksi kania. Kirjoittelen blogissani huomioita, ajatuksia ja oivalluksia mm. elämästä, hyvinvoinnista, onnellisuudesta ja positiivisuudesta.

Elämä voi olla parempaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s