Hiljentymisestä kumpuavaa tasapainoa

on

Mindfulness koulutuksen myötä teen paljon erilaisia päivittäisiä läsnäoloharjoituksia. Harjoitusten vaikeimmaksi osaksi minulle on osoittautunut hyvien ja huonojen tunnetilojen kirjaaminen muistiin. Yritän pitää mielessä kuten asiakkaillekin aina sanon, että kaikki harjoitukset eivät sovi kaikille. Harjoituksen vaikeus on kuitenkin saanut minut pohtimaan miksi juuri tämä harjoitus tuottaa vaikeuksia.

Ensimmäisenä huomasin, että tunnen harvoin huonoja tai ikäviä tunnetiloja. Tässä eräänä viikkona olin pitkästynyt, mutta kohta löysin siitä hyviä puolia, jotka ilahduttivat. En ole ihminen, joka kokee itsensä yltiöpositiiviseksi, mutta huomaan olevani suomalaisittain sanottuna kohtuullisen perusonnellinen. Vuodenvaihteessa tarkastelin vuotta taakse päin ja huomasin vuoteni olleen erittäin hyvä. Tajusin myös odottavani tulevasta vuodesta tulevan oikein onnistunut. En osaa sanoa mihin olettamukseni perustuu, mutta uskon perusonnellisuudella olevan iso vaikutus odotuksiini.

Tästä voisi päätellä, että hyvien tuntemusten kirjaamisen pitäisi onnistua oikein mukavasti. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Minulla on tasaisen hyvä olo, jolloin yksittäisen hyvän hetken huomaaminen onkin vaikeaa. Olen ymmärtänyt, että harjoituksen tarkoituksena olisi myös hyvällä tai huonolla hetkellä ehtiä tunnistamaan mitä esim. kehossa tapahtuu juuri sillä hetkellä. Muistan menneestä monia hetkiä, kun on pelottanut tai jännittänyt niin, että mahaan sattuu, tai kun on ollut niin paha olo, että on fyysisesti oksettanut ja syöminen ollut mahdotonta. Nykyään näitä tuntemuksia en tunne. Niitä olisi helpompi huomata vahvan kehoreaktion kautta.

Hyvänolon hetkissä esiintyy usein naurua ja hymyä. Ympärillä on mukavia ihmisiä. Ilmapiiri on innostunutta. Mistä se ilo ja nauru tulee? Yhdessäolosta. Mukavista, hauskoista tarinoista. Olemisesta luotettavien ja ystävällisten ihmisten seurassa. Ilon ja surun aiheiden jakamisesta. Lohdutuksen saamisesta ja antamisesta. Kun on hyväksytty sellaisena kuin on. Saa olla oma itsensä. Missä hyvä olo tuntuu? Olo on kevyt ja kupliva? Pää on kuin ”pilvissä”? Askel on kevyt ja pomppiva? Minun hyvä oloni tuntuu rauhallisuutena ja hyväksyntänä olemassa olevaan hetkeen. En enää tavoittele suuria elämyksiä. Hyväksyn asiat sellaisina kuin ne ovat. Pyrin olemaan suvaitsevainen. Olen avoin elämälle. Arvostan arkeani.

Mindfulness-koulutus, Mindfulness-harjoitukset sekä lukemani kirjallisuus vahvistavat perusonnellisuuttani. Myös työni, jossa pääsen läheltä seuraamaan ihmisten vahvistumista ja tavoitteiden saavuttamista tukevat omaa hyvinvointiani. Koen työni merkitykselliseksi.

Luin artikkelin luterilaisesta nunna Sisar Hannelesta. Yllätyin kuinka paljon samaa hiljentymisestä kumpuavaa tasapainoa on omassa elämässäni ja nunnan luostarielämässä. Sisar Hannele sanoo Voi Hyvin -lehden artikkelissa hienosti: ”Haluan tuoda ihmisten tietoon hiljaisen, mietiskelevän elämäntavan, joka on kristilliseen uskoon luonnollisena kuuluva rikkaus. Sitä ei opeteta uskontotunneilla kouluissa eikä kirkoissa, mutta se on aina elänyt luostarien seinien sisällä.” Rauhoittuminen ja meditointi pitäisi liittää koulujemme uskonnonopetukseen. Nämä taidot ovat todella arvokkaat nykyisessä informaatiota tulvivassa yhteiskunnassamme. Nämä taidot auttavat jaksamaan opintojen parissa sekä työelämässä. Ne ehkäisevät uupumusta.

Minun tavoitteeni on auttaa oppimaan onnellisuutta, kiireettömyyttä, rauhoittumista ja läsnäoloa työpaikoilla ja kodeissa, jotta kaikki ehtisimme nauttia tästä ihmeellisestä ihanasta meille annetusta lahjasta, jota elämäksi kutsumme.

Olen Life coach eli elämäntaidon valmentaja Heidi Helander-Hyvönen Laajasalosta, jossa myös yritykseni Almonda valmennus Oy sijaitsee. Olen myös työnohjaaja ja pidän onnellisuuskoulutuksia yrityksien henkilöstölle työkyvyn ylläpitämisen tueksi ja virkistykseksi. Pidän lisäksi erilaisia hyvinvointiin liittyviä koulutuksia ja kursseja. Kaikki työni pyrkii antamaan asiakkaille oivalluksia ja oppeja hyvinvoinnin parantamiseen ja kasvattamiseen. Jokainen voi olla onnellinen.

Perheeseeni kuuluu aviomies Olli-Pekka, poika Niklas sekä kaksi koiraa ja kaksi kania. Kirjoittelen blogissani huomioita, ajatuksia ja oivalluksia mm. elämästä, hyvinvoinnista, onnellisuudesta ja positiivisuudesta.

Elämä voi olla parempaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s