Toiveissa hitaita kouluja

on

Olen jäänyt pohtimaan poikani viimeviikkoista kommenttia siitä miten ”Oppitunnilla on mukavaa, jos opettaja on hyvällä tuulella”. Kun tiedämme, että positiiviset tunteet auttavat ajattelemaan laaja-alaisemmin ja yhdistämään asioita laajemmin, mikä on tärkeää isojen kokonaisuuksien oppimaisessa, niin miten voisimme auttaa opettajia ja oppilaita pysymään jaksavina ja hyväntuulisina, jotta koulussa olisi suotuisa oppimista edistävä ilmapiiri?

Kysyin pojaltani miten hän huomaa, että opettaja on huonolla tuulella. Opettajista tulee kuulemma silloin pikkutarkkoja ja he pitävät parempaa kuria. Paremmasta kurista seuraa tietysti vähemmän häiriöitä ja meteliä tunnilla, mikä puolestaan edesauttaa oppimaan. Jos opettaja suorastaan pelottaa, tulee oppimisesta vaikeaa.

Entä kun oppilasta kiusataan koulussa? Ei ihme, että kiusaaminen vaikuttaa koulumenestykseen, koska kiusatun aivot alkavat toimia limbisen järjestelmän kautta ”taistele tai pakene”-tilassa. Silloin ei ajatuksiin mahdu mitään muuta, kuin kuinka selvitä hengissä päivästä. Mistä tulee voimaa ja energiaa opiskeluun oppilaalle, jolla ei ehkä ole yhtään ystävää tai tukijaa koulussa ja jokainen päivä on hengissä pysymistä?

Samoin käy työpaikkakiusatulle. On vaikea hoitaa töitä ja lähes mahdotonta olla luova, jos koko ajan joutuu olemaan varpaillaan, epäröidä omaa osaamistaan ja henkisesti varautua seuraavaa kiusaamistilannetta varten. Työpaikkakiusattu saattaa joutua olemaan kuukausia tilanteessa, jossa ei voi rentoutua omalla työpaikallaan. Työn hoitaminen yleensä vaikeutuu ja hidastuu kiusaamisen takia, hermot ovat kiusatulla riekaleina ja se heijastuu käyttäytymiseen. Kiusaajat pääsevät silloin antamaan oikeutusta itselleen kiusaamisesta, koska ”nythän se käyttäytyykin juuri niin oudosti tai huonosti tai …”

Jo yläasteikäiset joutuvat selviämään todella tiukan aikataulun kanssa. Aamuisin aikaisia heräämisiä kouluun. Pimeä koulumatka syysaamuisin. Pitkiä päiviä, joista suurin osa loppuu kolmeen. Pojallani on jopa yksi neljään asti kestävä päivä nykyisessä lukujärjestyksessä. Mielestäni se on liian pitkä päivä nuorelle ihmiselle. Päälle tulevat läksyt ja mahdolliset harrastukset.

Ei ihme, että pojan ystäviä näkyy kyläilemässä yhä harvemmin arkena. Ala-asteaikana vierailut olivat vakio. Välillä nuori sanoo suoraan, ettei jaksa olla kavereiden kanssa. ”Väsyttää” on yleinen lausahdus. Meidän perheessä kaikki menevät nukkumaan ajoissa. Pojallani unta on riittävät 9-10 tuntia yössä. Ruoka on terveellistä, kotitekoista kunnollista ravintoa. Väsymys tulee selkeästi kiireestä ja isosta koemäärästä, jotka ajoittuvat keskenään aina samoihin ajankohtiin.

Monet aikuiset, kuten minäkin, ovat alkaneet hidastamaan elämäänsä. Tai karsimaan sieltä turhia pois. Ajasta on tullut meille arvokasta. Tuntuu pahalle katsoa oman nuoren kiireistä kouluaikataulua, kun itse olen hypännyt pois pahimmasta oravanpyörästä. Toivoisin, että keksisin muitakin nuoren kiirettä helpottavia asioita, kuin oman perheen elämän rauhoittaminen. Koulutyö vie kuitenkin ison osan ajasta.

Kun lukion voi suorittaa hitaammin neljässä vuodessa, voisiko yläasteenkin suorittaa hitaammin? Osa oppilaista oppisi varmasti paremmin hitaammalla tahdilla. Asioihin ehtisi paneutua kunnolla. Arvosanat paranisivat ja jatkomahdollisuudet olisivat laajemmat.

Maailmalla on jo ”hitaita kouluja”. Toivon niiden rantautuvan Suomeen nopeasti. Osassa hitaita kouluja on koulun pihamaa kasvimaata, jossa oppilaat kasvattavat ruokaa koululle. Siinä yhdistyy monta tietoa ja taitoa sekä näkee työn arvon lopputuloksessa. Ainakin maaseudulla tuo oppimismuoto olisi Suomessakin helppo toteuttaa. Ehkä sitä jossain jo tehdäänkin?

Uskon hitaamman opiskelun jättävän aikaa myös hauskanpidolle, mikä on tärkeä oppimista ja jaksamista tukeva elementti. Omalle pojalleni muistutan aina, että koetta edeltävällä välitunnilla muistavat pitää kavereiden kanssa hauskaa ja nauraa mahdollisimman paljon. Tutkimusten mukaan positiivisia tunteita omaavat oppilaat onnistuvat kokeissa paremmin. Positiivisia tunteita tuntien kannattaa siis mennä kaikkiin ensitapaamisiin, työhaastatteluihin tai vaikka treffeille. Minne tahansa, mikä on itselle tärkeä tapahtuma, mitä ei voi ottaa uusiksi. Positiivisilla tunteilla varustettuna onnistumisen mahdollisuudet ovat paremmat.

Olen Life coach eli elämäntaidon valmentaja Heidi Helander-Hyvönen Laajasalosta, jossa myös yritykseni Almonda valmennus Oy sijaitsee. Olen myös työnohjaaja ja pidän onnellisuuskoulutuksia yrityksien henkilöstölle työkyvyn ylläpitämisen tueksi ja virkistykseksi. Pidän lisäksi erilaisia hyvinvointiin liittyviä koulutuksia ja kursseja. Kaikki työni pyrkii antamaan asiakkaille oivalluksia ja oppeja hyvinvoinnin parantamiseen ja kasvattamiseen. Jokainen voi olla onnellinen.

Perheeseeni kuuluu aviomies Olli-Pekka, poika Niklas sekä kaksi koiraa ja kaksi kania. Kirjoittelen blogissani huomioita, ajatuksia ja oivalluksia mm. elämästä, hyvinvoinnista, onnellisuudesta ja positiivisuudesta.

Elämä voi olla parempaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s