Erilaisuudesta

on

Olemme kaikki erilaisia ja monella tavalla kuitenkin hyvin samanlaisia. Nykyinen kulttuurimme korostaa yksilöä ja yksilön vapautta, mutta usein kuitenkin teemme asioita aika samalla tavalla. Monet meistä pukeutuvat samaan sosiaalisesti korrektiin muottiin, mikä pitää meidät sisällä massassa. Kun seuraa yläasteikäisiä nuoria, heillä on runsaasti eri alakulttuureja, joiden sisällä he ovat suhteellisen samankaltaisia ulkonäöllisestikin. Aikuisilla on myös vastaavia alakulttuureja. Usein niitä vain nimitetään aloiksi. On IT-ala, rakennusala, hoiva-ala jne… Työympäristömme määrittää pukeutumistamme ainakin työpaikalla. Kuinka monessa työpaikassa tai sosiaalisessa tapahtumassa hyväksytään rohkeaa erilaisuutta ulkonäössä tai ajattelussa?

Kilpaileminen alkaa jo varhaisessa lapsuudessa. Vanhemmat kehuvat usein jo hiekkalaatikon reunalla kuinka hienoja harrastuksia omalla lapsella on. Eikä oman lapsen elämän onnellisuudessa ja hyvissä tilaisuuksissa mitään pahaa olekaan. Olen vain miettinyt mitä tapahtuu niille lapsille, joilla ei ole mahdollisuutta tai erityislahjakkuutta erikoistua pienestä pitäen. Mihin menevät ns. ”tavalliset lapset” opiskelemaan, jos heidän oma lahjakkuutensa tai suuntautuneisuutensa ei näy opintopaikkaa valittaessa?

Kaikilla meillä on erityisiä lahjakkuuksia, useita niitä vain ei pidetä lahjakkuuksina. Koulumaailma vahvistaa ja palkitsee siellä arvostettavia lahjakkuuksia. Työelämä omien alojen lahjakkuuksia. Jos et ajattele samalla logiikalla kuin muut, olet vaarassa saada ”hölmön leiman”. Se, että emme ehkä ymmärrä jotain henkilöä, ei tarkoita, että hän on tyhmä. Se voikin tarkoittaa, että minä olen tyhmä – tässä asiassa. Jos luen kirjaa, jonka kirjoittaja on saanut nimeä ja mainetta ansioillaan, uskon varmasti herkemmin, että ymmärtämättömyyteni on minun vikani. Vaikka se voi myös olla kirjan kirjoittajan vika, joka esim. käyttää ammattislangia, mikä ei aukea alan ulkopuolisille ihmisille. Meillä tuntuu toimivan päänsisäinen ranking-lista automaattisesti, minkä avulla arvotamme muita jatkuvasti. Jos hän on ylempänä listalla kuin minä, on hän kunnioitusta saava auktoriteetti. Muussa tapauksessa voin ohittaa hänen sanomisensa. ”Olenhan itse varmasti fiksumpi.”

Ilkeyskin tuntuu olevan nykyään hyvä piirre. Vai onko se uusi ”lahjakkuuden ala”? Olethan silloin suorasukainen ja sanot vain asian ”niin kuin se on”. Sanot kuitenkin vain mitä sinä itse silloin näet. Jokaisella meistä on oma todellisuutemme, johon vaikuttavat mm. kokemuksemme, tunteemme, tietomme, taitomme ja toiveemme. Näemme asiat eri lähtökohdista. Television reality-sarjoissa tapellaan avoimesti ja haukutaan toisia rankasti. Käsikirjoitettuihinkin sarjoihin on tullut yhä lisää hahmoja, jotka ovat todella (- anteeksi etukäteen -) paskamaisia. Ennen nämä ilkeät hahmot olivat ”pahiksia”, joille kävi lopulta huonosti. Paha sai palkkansa. Nyt he ovat menestyviä (House) tai rikkaita (Tri Cal Lightman) ja heistä tulee jopa ihmisille esikuvia. Henkilöistä, joita ei monikaan todellisuudessa haluaisi ystäviksi. Miksi heitä ihannoidaan tv-hahmoina? Miksi ilkeys on hauskaa?

Millainen olisi yhteiskunta, jossa kaikkia ihmisiä kuunneltaisi ja arvostettaisi tasavertaisesti? Valtakunnallisella ja henkilökohtaisella tasolla. Nuoria, keski-ikäisiä ja vanhoja. Jos emme tunkisi määritteitä toisiin ihmisiin heidän harrastustensa, työpaikkansa, elämäntilanteensa tai omien ennakkoluulojemme takia. Kuinka usein kuuleekaan sanat ”Se on vain sellainen nörtti, urheiluhullu, hihhuli, viherpiipertäjä, kukkahattutäti, nuorisorikollinen”. Emme kuule toisen sanomaa leiman takaa. Emme halua kuulla. Valitsemme olla kuulematta. Mitä jos opettelisimme katsomaan toista ihmistä, kuten itseämme toivoisimme katsottavan, ilman vääriä ennakko-oletuksia. Meillä on suuri tarve vetää kaikki asiat itseemme. Luulemme heidän kuiskuttelevan tai nauravan itsemme kustannuksella. Ihan turhaan. Iso osa ihmisistä on niin kiinni omassa navassaan, etteivät edes huomaa, että olit paikalla.

Olen Life coach eli elämäntaidon valmentaja Heidi Helander-Hyvönen Laajasalosta, jossa myös yritykseni Almonda valmennus Oy sijaitsee. Olen myös työnohjaaja ja pidän onnellisuuskoulutuksia yrityksien henkilöstölle työkyvyn ylläpitämisen tueksi ja virkistykseksi. Pidän lisäksi erilaisia hyvinvointiin liittyviä koulutuksia ja kursseja. Kaikki työni pyrkii antamaan asiakkaille oivalluksia ja oppeja hyvinvoinnin parantamiseen ja kasvattamiseen. Jokainen voi olla onnellinen.

Perheeseeni kuuluu aviomies Olli-Pekka, poika Niklas sekä kaksi koiraa ja kaksi kania. Kirjoittelen blogissani huomioita, ajatuksia ja oivalluksia mm. elämästä, hyvinvoinnista, onnellisuudesta ja positiivisuudesta.

Elämä voi olla parempaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s