Maalaiselämän herättämiä ajatuksia

on

Vietin lomalla aikaa Ylä-Savossa mieheni lapsuusmaisemissa. Ensimmäisen vuorokauden vietimme sähköttömästi myrskyn jäljiltä. Hauskinta oli peseytyminen vanhanaikaisesti rantasaunassa, koska talossa veden lämmitys toimii sähköllä. Järven vesi oli lämpimämpää ja puulämmitteisestä kiukaasta sai kuumaa vettä. Hiljaisuus oli ihanaa lepoa korville. Kukaan ei pelannut tietokoneella, eikä televisio melunnut. Ainoa todellinen harmi meille sähkökatkosta oli jääkaapin ja pakastimien lämpeneminen. Viereisillä maatiloilla tilanne ei ollut yhtä romanttinen. Navetat toimivat pääasiallisesti sähköillä, joten lehmät ehtivät jo huutaa tuskissaan lypsyajan ohituttua, ennen kuin aggregaatit saatiin toimimaan, myrskykin iski juuri hieman ennen lypsyaikaa.

Ennen kuin tutustuin aitoon maalaiselämään mieheni kautta, en ollut ajatellut kaupunkilaisissa ja maalaisissa olevia stereotyyppisiä eroja. En koe omanneeni ennakkoluuloja toisenlaista elämäntapaa vastaan. Olen niihin kuitenkin paljon törmännyt näiden ”tutustumisvuosien” aikana. Olen myös itse saanut ennakkoluuloja osakseni maaseudulla, koska olen kaupunkilainen ja vieläpä oletetusti pahasta Helsingistä. Ennemmin tai myöhemmin, kun annetaan todelliselle ihmiselle mahdollisuus näyttäytyä ennakkoluulojen ja stereotypioiden alta, löytyvät aidot ja mukavat ihmiset.

Asumme kohtuullisen pienessä Suomessa, emmekä tunnu löytävät ymmärrystä ja yheteistyötä toisemme kesken. Aluelliset jaot vallitsevat jopa kaupunkien sisällä. Keskustelupalstoilla haukutaan milloin Itä-Helsinkiä ja milloin Espoota. Joku kehuu, ettei ole koskaan ylittänyt Kulosaaren siltaa idän suuntaan. Emme todellakaan ole ainoa kansa, joka näin käyttäytyy. Historian sodat ja valloitukset näkyvät vieläkin monen kansan ajatteluissa, vaikka sodista olisi vuosisatoja.

Kun ensimmäistä kertaa vierailin Savossa, oli hyvin leveästä murteesta mahdotonta ymmärtää kaikkea. Vuoden kuluttua innoistuin siitä, että ymmärsin jo kaiken mitä minulle puhuttiin! Mitä enemmän vietän Savossa aikaani, sitä enemmän savolainen ääntämys siirtyy paikalla ollessani omaan puheeseeni. Tänä kesänä huomasin ”viäntäväni” enemmän kuin koskaan. Johtuuko se siitä, että alan mukautua savolaisuuteen? Se ei enää tunnu vieraalle ja erilaiselle. En huomaa mitään ihmeellistä eroa ajattelussani siitä olenko kotona vai Savossa. Molemmissa on hyvä olla.

En sano, että maalaisuus on parempaa kuin kaupunkilaisuus. Tai että, kaupunkilaisuus olisi parempaa kuin maalaisuus. Mielestäni molemmat elintavat sisältävät suuria rikkauksia, joista on hyvä oppia ja jakaa. Tarvitsemme molempia. Maalta me kaupunkilaiset saamme ruokamme. Siellä yhteys luontoon on vahva. Moni kaupunkilainen ”pakenee” luonnon helmaan loma-ajoiksi. Moni menee kotiseuduilleen, moni kesämökille. Kaupunkeihin lähdetään viihtymään vaikka konsertteihin tai huvipuistoihin, kokemaan kulttuurielämyksiä ja nauttimaan erilaisista mahdollisuuksista shoppailun ja ruokailun parissa.

Meidän tulisi yrittää löytää yhtäläisyyksiä toisistamme, mitkä auttavat yhteistyön ja yhteisen tavoitteen syntymistä. Maaseudulla olen itse nähnyt suurinta yhteisöllisyyttä. Olen iloinen, että poikani on pienestä pitäen nähnyt millaista on työnteko maaseudulla, sekä myös osallistunut siihen ajoittain. Maalla eivät työpäivät jää kahdeksaan tuntiin. Usein aloitetaan aikaisin aamulla ja lopetellaan lähellä keskiyötä, kun säät suosivat jotain tiettyä työvaihetta. Suvun lapset ja nuoret ovat mukana muun muassa peltotöissä mahdollisen oman työnsä ohessa. Naapureita autetaan. Kalliita maataloudessa tarvittavia koneita ostetaan yhdessä ja peltoja hoidetaan yhdessä. Huolehditaan ilman kilpailuhenkeä, että kaikki saavat tarvittavat työt tehdyksi.

Vastaava yhteisöllisyys olisi erittäin arvokasta myös missä tahansa yrityksessä. Se edesauttaisi ylläpitämään hyvää työilmapiiriä ja varmistaisi, että kaikki osa-alueet toimivat moitteettomasti oikean tavoitteen edesauttamiseksi.

Olen Life coach eli elämäntaidon valmentaja Heidi Helander-Hyvönen Laajasalosta, jossa myös yritykseni Almonda valmennus Oy sijaitsee. Olen myös työnohjaaja ja pidän onnellisuuskoulutuksia yrityksien henkilöstölle työkyvyn ylläpitämisen tueksi ja virkistykseksi. Pidän lisäksi erilaisia hyvinvointiin liittyviä koulutuksia ja kursseja. Kaikki työni pyrkii antamaan asiakkaille oivalluksia ja oppeja hyvinvoinnin parantamiseen ja kasvattamiseen. Jokainen voi olla onnellinen.

Perheeseeni kuuluu aviomies Olli-Pekka, poika Niklas sekä kaksi koiraa ja kaksi kania. Kirjoittelen blogissani huomioita, ajatuksia ja oivalluksia mm. elämästä, hyvinvoinnista, onnellisuudesta ja positiivisuudesta.

Elämä voi olla parempaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s