Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi nopeuteen

on

Elämä on liian lyhyt tuhlattavaksi nopeuteen” on sanonut jo edesmennyt kirjailija Edward Abbey. Kuinka totta! Huomaan ajattelevani usein ”sitten kun”-tavalla. Sitten kun pääseen sinne konserttiin, sitten kun loma alkaa, sitten kun näen läheiseni uudelleen, sitten kun… Minun pitäisi muistaa olla läsnä olemassa olevassa hetkessä. Nauttia hetkestäni juuri nyt. Jos vain odotan pääsyä konserttiin, mikä on vaikka kolmen päivän kuluttua, menetänkö kolme ihania mahdollisuuksia pursuavaa päivää odottamalla jotain? Saatan jopa ladata liian suuria odotuksia tapahtumalle, mikä voi aiheuttaa pettymyksen?

Tutkimusten mukaan ihmisen onnellisuuden taso nousee, kun suunnittelee ja odottaa lomaa. Suunnittelu ja odottelu ei siis ole ihan turhaa, mutta tästä nykyisestä hetkestäkin olisi hyvä oppia nauttimaan, vaikka mitään erityistä ei tapahtuisikaan. Tutkijoiden mukaan tässä hetkessä eläminen lieventää stressiä ja parantaa immuunipuolustusta. Suorituspainotteinen kulttuurimme ajaa ihmisiä suorittamaan jokaista päivää, viikonloppua ja jopa lomaa. On hyvä oppia suodattamaan suorittaminen omasta elämästä. Olla vain tuntematta syyllisyyttä siitä, ettei juuri nyt saa mitään konkreettista näkyvää aikaiseksi.

Usein kysymme toisiltamme ”Koskas aiot suorittaa opintosi loppuun”, ”Mitä ammattia harjoitat”, ”Mitä olet saanut aikaan”, ”Millaisella autolla ajat”, ”Mitä lapsesi harrastavat”… Kysymyksillä arvoitamme toisiamme heidän titteleidensä ja saavustustensa kautta, kun meidän tulisi arvostaa jokaista sellaisena kuin hän on. Keräämme titteleitä ja saavutuksia – kilpavarustelemme, mikä johtaa loppuun palamisiin ja elämän turhaan kiireellisyyteen.

Olen tainnut hurahtaa ”hidastamiseen”. Huomaan sen. On jopa hauskaa, että entisenä stressaajana ja suorittajana, voin käyttää ”hitaammin elämistä” eräänlaisena ”tekosyynä” jättää asioita huomiselle. Entinen minäni teki kaiken heti, aina kun se oli mahdollista. Nykyinen minäni osaa antaa asioiden ollakin. Eilen maalasin portin ulkopuolelta ja nyt osaan kaikessa rauhassa katsella pihalta sitä maalaamatonta, rumempaa puolta. Tämä on henkilökohtaista edistystä mistä voin iloita.

Vedin IT-alan nousujohteista yritystä kuutisen vuotta. Nyt jälkeenpäin en muista noista vuosista kovinkaan paljoa. Parhaiten muistan lomat. Niiden muistamiseen auttaa luonnollisesti myös valokuvat. Suren hieman niiden vuosien ”menetystä”. Poikani oli vielä kovin pieni: tarha- ja ala-asteikäinen. Iloitsen, että perhe oli tuolloinkin prioriteettien ykkönen. Väsymyksestä ja kiireestä huolimatta luin pojalleni joka ilta iltasadun. Kun poikani kasvoi, muuttuivat iltasadut filosofisiksi keskusteluiksi elämästä. Että minä nautinkin niistä iltakeskusteluista! Nautin myös suunnattomasti nykyisestä loistavasta keskusteluyhteydestä teini-ikäiseen poikaani. Keskusteluyhteyden siemenet kylvettiin iltasatujen aikaan. Parasta kiirevuosinani olivat lomat ja iltasadut, ei työssä menestyminen.

Parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia. Ei hukata niitä kiirehtimällä. Annetaan aikaa itselle, läheisille, rauhassa tekemiselle ja asioista nauttimiselle. Itähelsinkiläisenä asun lähes etuoikeutetussa asemassa merenläheisyydessä. Tänään helle tulee uutisten mukaan tekemään taas uusia ennätyksiä. Aion nyt pyöräillä jollekin läheisistä rannoista ja pulahtaa vilvoittavaan veteen. Muut asiat saavat odottaa. Niillä ei ole enää kiire.

Läsnäoloa toivottelee Heidi

Ps. Tänään minuun on tehnyt suuren vaikutuksen seuraava teksti. Yritän muistaa sen mahdollisimman pitkään. ”New Yorker-sanomalehden sarjakuva: Kaksi Zenmunkkia, nuori ja vanha, istuvat lattialla risti-istunnassa. Nuorempi katsoo kysyvä ilme kasvoillaan vanhempaa munkkia, joka kääntyy tähän päin sanoen: ”Seuraavaksi ei tapahdu mitään. Tässä kaikki.” Ote Jon Kabat-Zinnin kirjasta Olet jo perillä

Olen Life coach eli elämäntaidon valmentaja Heidi Helander-Hyvönen Laajasalosta, jossa myös yritykseni Almonda valmennus Oy sijaitsee. Olen myös työnohjaaja ja pidän onnellisuuskoulutuksia yrityksien henkilöstölle työkyvyn ylläpitämisen tueksi ja virkistykseksi. Pidän lisäksi erilaisia hyvinvointiin liittyviä koulutuksia ja kursseja. Kaikki työni pyrkii antamaan asiakkaille oivalluksia ja oppeja hyvinvoinnin parantamiseen ja kasvattamiseen. Jokainen voi olla onnellinen.

Perheeseeni kuuluu aviomies Olli-Pekka, poika Niklas sekä kaksi koiraa ja kaksi kania. Kirjoittelen blogissani huomioita, ajatuksia ja oivalluksia mm. elämästä, hyvinvoinnista, onnellisuudesta ja positiivisuudesta.

Elämä voi olla parempaa!

One Comment Lisää omasi

  1. ulla toivonen-k sanoo:

    tasan ei käy
    Toiset kiitävät suoritusten perässä, mutta toisilla ei ole lainkaan onnistumisen elämyksiä.  Meillä mietolaisilla pitää olla tietoisuus niistä nuorista, jotka liukuvat pois.
    Ei edes uskalla yrittää, koska pelkää epäonnostumista ja masennusta, häpeää, moitteita, pilkkaa. Itämainen viisaus, ”jos ei tee mitään, ei tee virheitä”, ei kai ihan pyri siihen, että luisuu yhteisöistä.
    Toiset eivät uskalla yrittää, koska kerta hyvä onnistuminen nostaa rimaa ja pelottaa seuraavan epäonnistumisen todennäköisyys.  Helpompi olla onnistumatta, niin ei odoteta niin paljoa.
    Millä me saadaan näitä mielekkään toiminnan pariin ja pienien onnistumisen elämysten mahdollisuuden uskallukseen?

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s