Uusia statussymboleja

on

Taloussanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli uudesta trendistä nimeltä ”yksinkertaistaminen”. Sen mukaan ihmiset haluavat sitä, mihin harvalla on mahdollisuus ja sen perusteella se jokin on haluttua. Koska harvalla meistä on mahdollisuus tehdä vähemmän työtä, on vapaa-ajasta tullut uusi statussymboli. ”Tutkija Mika Pantzarin mukaan puhtaus, paikallisuus ja aitous ovat nykypäivänä nousevia arvoja ja ylellisyyttä, samoin kuin aika.” Myös perhe-elämästä sanotaan Taloussanomissa tulleen statussymboli.

Ennen artikkelin lukemista en tiennyt olleeni aivan trendin etunenässä. Itse olen yksinkertaistanut elämääni viimeiset kaksi ja puoli vuotta. En ole koskaan ollut näin onnellinen. Teen vähemmän työtä, mutta selviän koska kulutan vähemmän. Minulla on aikaa perheelle ja itselle. Aiemmin lohdutin itseäni rankan työpäivän jälkeen shoppailemalla ainakin kerran viikossa. Nyt tajuan kuluttaneeni lohduttakseni itseäni. Koska minulla ei ollut aikaa ”hoitaa” itseäni kunnolla, oli shoppailu nopea tapa saada hetkeksi hyvää mieltä sekä ajatukset pois työstä. Uusi tavara tai vaate nostaa hetkeksi mielialaa, mutta se hetki on hyvin lyhyt. Saadakseen saman tunteen uudelleen, pitää ostaa lisää ja lisää.

Minä uskon ja haluan uskoa, että ihmiset valitsevat hitaamman elämäntavan todellisen tarpeen ja muutoshalun takia, eikä sen takia, että harvalla on siihen mahdollisuus. Tilastollisesti me suomalaiset olemme olleet onnellisimmillamme 1986. Sen jälkeen onnellisuustasomme on alentunut jatkuvasti. Mitä tapahtui 80-luvulla?

Oman muistikuvani mukaan 80-luvulla kaupasta alkoi pystyä ostamaan kaikkea kivaa ja uutta. Vaatteita oli enemmän tarjolla. Juppikausi nosti päätään. Kodeissa alettiin kiinnostumaan sisustamisesta. Autoihin alkoi ilmestyä turboja ja kromia. On varmasti ollut hauskaa ja hetkellisesti onnellisuuttakin kohottavaa nauttia uusista tavaroista ja ostomahdollisuuksista. Kahdenkymmenen vuoden tavaran hamstraamisen jälkeen se alkaa varmasti puuduttamaan yhtä sun toista. Kaikilta tuntuu löytyvän kaikkea. Lahjojakin on vaikea antaa, koska keneltäkään ei tunnu puuttuvan mitään. Olemme tavaroilla kyllästettyjä.

Yksinkertaistamista voi tehdä muutoinkiin kuin töitä vähentämällä. Itse aloitin niin pienellä, kuin laittamalla ”ei mainoksia, kiitos”-kyltin postilaatikkoon. Ei ostoimpulsseja itselle, eikä tarvitse kärrätä niin paljon paperia kierrätyslaatikkoon. Lopetin kirjojen ostamisen ja aloitin niiden lainaamisen. Siivoan kaapista käyttämätöntä tavaraa kiertoon. Valitsen vähemmän ja laadukasta. Toivon, että hankkimani tavara kestää pitkään. Hyvä keino nähdä vaatteen kestävyyttä, on ostaa se käytettyvä. Jos vaate on ollut käytössä toisella ihmisellä ja on vielä ostokelpoinen, on vaate luultavasti hyvinkin kestävä. Kestäviä vaatteita olen löytänyt niin halpamerkeistä kuin kalliimmistakin. Samoin on löytynyt hajoavaa kaikista hintaryhmistä.

Onneksi kierrätys kasvaa koko ajan. Toivoisin, että ihmiset tyhjentäisivät varastojaan tavarasta, joita eivät itse tarvitse ja antaisivat niitä käyttöön niitä tarvitseville. Toisen auttaminen vaikuttaa kohottavasti omaan hyvinvointiin ja onnellisuuteen. Sekin on yksi hyvä lisäsyy auttaa toisia.

Joka päivä voi valita tekevänsä maailmasta paremman paikan omilla teoilla, valinnoilla ja käytöksellä.

Terveisin Heidi
www.almonda.fi

Olen Life coach eli elämäntaidon valmentaja Heidi Helander-Hyvönen Laajasalosta, jossa myös yritykseni Almonda valmennus Oy sijaitsee. Olen myös työnohjaaja ja pidän onnellisuuskoulutuksia yrityksien henkilöstölle työkyvyn ylläpitämisen tueksi ja virkistykseksi. Pidän lisäksi erilaisia hyvinvointiin liittyviä koulutuksia ja kursseja. Kaikki työni pyrkii antamaan asiakkaille oivalluksia ja oppeja hyvinvoinnin parantamiseen ja kasvattamiseen. Jokainen voi olla onnellinen.

Perheeseeni kuuluu aviomies Olli-Pekka, poika Niklas sekä kaksi koiraa ja kaksi kania. Kirjoittelen blogissani huomioita, ajatuksia ja oivalluksia mm. elämästä, hyvinvoinnista, onnellisuudesta ja positiivisuudesta.

Elämä voi olla parempaa!

2 Comments Lisää omasi

  1. ulla toivonen-k sanoo:

    Kuluttaminen siitä hyvä, että se tarjoa mahdollisuuden nopeuttaa sosiaalista kiertoa eli ostamalla pääsee ylempään yhteiskuntaluokkaan, ehkä. Pitää vain olla rahaa, jolla ostaa itsetuntoa ja arvostusta. Pääsee ikään kuin eroon rahvaasta, kun hankki merkkituotteen. Muiden kunnioitus, jota yritetään ennen kaikke saada, on kyllä aina kyseenalaista ”mitähän toikin luulee noilla lumpuilla, tolla kaaralla” yms. Lisäksi tämäkin tarve kiihtyy eli pitää uusia onnistuneet ostokset koko ajan eikä tuleen saa jäädä makaamaan.
    ”Ostamme rahalla, jota meillä ei ole, tavaraa jota emme tarvitse, tehdäksemme vaikutuksen ihmisiin, jotka eivät meistä välitä” (Nader)  – tietää amerikkainenkin.
    Eikä edes niillä merkeillä ja feikeillä ole eroa. Alalikäiset  tekevät niitä köyhissä maissa puoliorjina, nälkäpalkalla ja ilman työaikalakia ja työsuojelua. Koko merkkituotehomma on pelkkä markkinoinnissa luotu illuuiso.
    Ehkä järjestelmä tarvii ennen kaikkea ”taivasosuudesta” taistelevaa kuluttajaa?
    Juhlapäiviä tarvitaa lisää. koska juuri joulu yms. on tärkeintä koko systeemille. Voisimmeko inspiroida riehakkaita juhlapäiviä, joissa on oma erikoinen ruoka, vaatetus yms. ja vähän kiusalla tehdä kaiken itse hitaasti ja halvalla.
    ”Elämä on ihanaa, kun sen…” ja muitakaan vaihtoehtoja ei ole tarjolla.

    Tykkää

  2. Jari sanoo:

    Kahdeksankymmentäluvun loppu oli vahvaa ”nousukautta”, joka oli ostettu velkarahalla. IT –buumi ja valuuttalainat saivat tämän jäyhän suomalaisen kansan pään pyörälle. Oli millä mällätä. Kunnes tuli totaalinen pudotus ja krapula. Kupla puhkesi ja lainat erääntyivät maksettavaksi. Todellinen lama, jonka rinnalla tämä nykyinen ”lama” on lähinnä pieni ”loma” kulutusjuhlan oravanpyörästä. Laman seurauksena tuli suurtyöttömyys, joka on tuntunut jääneen myös pysyväksi ilmiöksi. Yhteiskunta toki muuttui it:n myötä, joka tuotti ison osan tästä rakennetyöttömyydestä. Niitä ammatteja joista moni silloin jäi työttömäksi ei enää ole olemassakaan.

    Voisiko myös olla niin, että työttömyys voi olla myös siunaus, mahdollisuus päästä pois oravanpyörämäisestä kulutusjuhlasta, mahdollisuus miettiä elämää uudestaan. Onnetonta vain on, että työttömyys aiheuttaa ihmiselle byrokratia-rumban ja alisteisen aseman yhteiskunnassa. Ihminen joutuu ”toimenpiteiden” kohteeksi ja pahimmillaan joutuu olemaan hakevinaan töitä kun työnantajat ovat tarjoavinaan töitä. Kannatan kansalaispalkkaa, joka antaisi ihmisille reilun mahdollisuuden päästä tauolle työelämästä miettimään arvojaan ja tekemisiään ja sitä missä haluaa olla mukana. Tunnustus sille asialle kuitenkin, että nykyään on mahdollista opiskella työttömänä ja siitä saada uutta suuntaa elämälle. ”Työttömyyden hoidon” rumin ja haisevin kukkanen aikaisemmin oli juuri se, että uuden etsimisestä ja opiskelusta ”joutoaikana” oli tehty rangaistava teko.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s