Kylläpä se aika menee …nykyään sitä saattaa allekirjoittanutkin havahtua tuollaiseen tuumailuun. Hohhoijaa. Mutta niin se vain on yhdistyksemmekin osalta. Viisi vuotta tulee syksyllä täyteen. Kohta päästää oikeaan kouluun, mikäli meidät katsotaan tarpeeksi kypsiksi. Kuten sivustolla on yhdistyksen historiaa kerrattukin, niin viisi vuotta sitten Kolmas Linja -projekti loppui ja yhdistys aloitti toimintansa. Se että yhdistys vielä elää ja hengittää on niiden aktiivien henkilöiden ansiota, jotka vuosien aikana ovat yhdistystä eteenpäin vapaaehtoisvoimin vieneet. Ikävä sanoa, mutta moni tuosta porukasta on jo kerinnyt siirtymään ns. rajan taa, paremmalle puolelle. Sekin kertonee jotain yhdistyksen ns. kohderyhmästä. Toki moni on vielä keskuudessammekin ja edelleen aktiivi toimija.

Yhdistys on tähän asti pärjännyt pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Onhan yhdistyksellä myös ollut palkattuja työntekijöitä vapaaehtoisten tukena, kuten tälläkin hetkellä. Tähän asti työntekijä on saatu työllistämistuen avulla. Tässä sosiaalitoimi on tullut hyvin vastaan palkkaamalla toiminnanohjaajan tekemään työtään yhdistyksen parissa. Näin työnantajan velvoitteet ja palkkaus ovat olleet kaupungilla. Kerran yhdistys itsekin on toiminut työantajana, se mahdollistui Terve ja Turvallinen kaupunki -neuvottelukunnan rahapanoksella työllistämistuen lisäksi. Onneksi meillä oli työntekijä, joka pystyi työllistämiseen liittyvän byrokratian itse hoitamaan. Se osaaminen on onneksi edelleen käytettävissä. Pätevä taloudenhoito ja byrokratian hallinta on jokaisen yhdistyksen selkäranka.

Pätkätyöllistäminen ei kuitenkaan pitemmällä jänteellä toimi. Toiminnanohjaajan rooliksi muodostuu lähinnä arkitoiminnan koordinointi ja juoksevien asioiden hoito. Uuden ihmisen tullessa työntekijäksi ensimmäiset kuukaudet menee ihmisiin, verkostoihin ja toiminnan sisältöön tutustuessa. Sitten onkin jo aika alkaa lopettelemaan työsuhdetta; siinä se puoli vuotta sitten vilahti. Pätkittäinen työllistäminen ei mahdollista toiminnan suunnittelua eikä pitkäjänteistä kehittämistä. Sitä paitsi toiminnanohjaajan työ ihmisten parissa on luonteeltaan niin vaativaa, ettei siihen ammattipiireissä todellakaan sijoitettaisi muuta kuin sosiaalialan ammattilaista.

Nyt toiminnallemme on sellaista kysyntää, että on tultu pelkästään vapaaehtoistyöllä ja vertaistoiminnalla pärjäämisen tien päähän. Yhdistyksen toiminta on koettu kaupungin eri asiakastyön toimistojen ja klinikoiden sekä muiden kumppaneiden parissa niin tarpeelliseksi, että uusia ihmisiä lähetetään yhdistyksen pakeille päivittäin. Tällä hetkellä toimivat yhteistyöverkostot, toiminnan rahoituksen vakiintuminen sekä hyvät toimintatilat mahdollistaisivat toiminnan pitkäjänteisen rakentamisen palvelemaan alueen asukkaita ja sosiaalitoimen asiakkaita. Yhtä vain puuttuu. Kokoaikaista, vakinaista työntekijää.

Yhdistyksellä on ollut onni löytää sekä asiakas- että verkostotyöhön sopiva henkilö. Eeva-Riitta on kasvanut yhdistyksen toimintaan mukaan Ankkurit Ylös –hankkeen kautta. Osallistuja, ryhmänohjaaja, toiminnanohjaaja – voiko kaltaisemme yhdistyksen työntekijälle olla sopivampaa, asiakaslähtöisempää polkua tulla yhdistyksen arkitoimintaa ohjaamaan ja suunnittelemaan? Eeva-Riitta sai juuri kolmen kuukauden jatkoajan työllistämiskeikalleen yhdistyksessä. Nyt meillä on etsikkoaika, jotta saisimme tuon keikan pysyväisluonteiseksi.

Ellei toiminnanohjaajan pestiä saada vakiinnutettua, toimintaa uhkaa näivettyminen. Käytännössä uusien toimijoiden mukaan tuleminen vaikeutuu, toimintaan mukaan ohjautuvat kansalaiset kun eivät välttämättä ole kaikista aktiivisimpia ja itseohjautuvimpia. Ja kukapa meistä ei tarvitsisi ohjaajan tukea vaikkapa esim. uuden harrastuksen aloittaessamme? Tutun työntekijän ohjausta ja rohkaisua tarvitaan joskus pitempäänkin. Työntekijän puuttuessa myös yhdistyksen järjestämän toiminnan ajatteleminen yhtenä sosiaalityön työkaluna jää toteutumatta, mahdollisuus tehdä sitä ruohonjuuritason arkikuntoutusta, sosiaalityötä ja yhdyskuntatyötä jää käyttämättä. Toiminnanohjaajan roolin yksi tärkeä elementti on myös antaa vapaaehtoistyöntekijöille mahdollisuus tehdä vapaaehtoistyötä. Jos nykyiset aktiivit vapaaehtoiset kokevat tekevänsä ammattimaisemmaksi muuttuvaa työtä ja jäävät leipiintymisen myötä pois toiminnasta niin se on sitten soronnoo koko yhdistykselle.

Emme pysty nykyisillä tuloilla toiminnanohjaajaa palkkaamaan. Tarvitaan kumppaneiden tukea. Tärkein kumppani on kaupungin sosiaalitoimi. Ostopalvelusopimus voisi olla toimiva keino järjestää vakiintunut palkkaus työntekijälle. Tämän ei pitäisi olla mahdottomuus, jos yhdistyksen järjestämää toimintaa pidetään tärkeänä.

Yhdistys pitää viisivuotistaipaleensa juhlat syyskokouksen yhteydessä marraskuun lopulla. Toivottavasti tuolloin olisi toiminnanohjaaja-asian tiimoilta hyviä uutisia.Toimi