Kevät on tullut, aurinko lämmittää ja puistokatua ajellessa puiden tuore vihreys tuntuu talven jälkeen ylitsevuotavan pakahduttavalta. Siltä se tuntuu joka kevät – yhtä uskomattomalta. Neljä vuodenaikaa on sellainen rikkaus, josta en itse koskaan haluaisi luopua muuttamalla kaukomaille. Yhdistyksen toiminnassa kevät on tietysti puuhakasta aikaa. Odottelemme aikaa, jolloin pääsemme mökille, hieman kunnostamista siellä tiedossa. Puutarhaihmiset kaipaavat kuumeisesti kasvimaalle. Saareen pääsyyn tarvitsemme venettä.

Veneen kunnostus on tulossa perinteeksi, jo kaksi kevättähän tässä on nautittu puuveneen omistajan työläästä keväästä. No, totuuden nimissä on sanottava, että itse olen ollut venerannassa tasan kerran tänä keväänä. Onneksi yhdistyksestä löytyy aktiiveja toimijoita, jotka kokevat kohtalaisen raskaan työn puuveneen kimpussa mielekkääksi toiminnaksi. Yhdessä tehden siitä ei myöskään tule liian raskasta kenellekään. Kapteenille tiedoksi, että allekirjoittaneellakin on kyllä tarkoitus keritä venerantaan töihin vielä ennen kuin vene on vesillä. Epäilemättä siellä jokin työ on meikäläisellekin vielä varattuna.

Ennen yhdistyksen perustamista, silloin kun toimimme projektina ja yhdistys oli vielä vain kiilto mukana olevien silmissä, ajattelin mielessäni venemetaforaa. Muistan asiasta silloin keskustelleenikin projektijohtajan kanssa. Metaforassa yhteinen veneen kunnostaminen edusti kaikkea sitä mitä yhteistoiminnan oli tarkoitus parhaimmillaan olla. Nyttemmin ajatus on siis tullut todeksi, vaikka silloin veneen hankkiminen ei ollut suunnitelmissa. Venehän tuli sittemmin tarpeelliseksi, kun saimme vuokrattua yhdistykselle mökin saaresta.

Siis metaforan, mieli-, kielikuvan, selitykseen. Veneen laittaminen yhdessä veneilykuntoon vaatii monenlaista osaamista, yksi osaa yhden asian ja toinen omaa toisenlaista kykyä ja osaamista. Yhdessä vene kunnostuu ja saadaan vesille. Veneen kunnostamien sinänsä on kuitenkin ikään kuin toissijainen tavoite. Ensisijainen tavoite on saada vene vesille, jotta sillä voidaan seilata yhdessä päätettyyn päämäärään. Vesillä ollessa kaikilla on myös oma tehtävänsä: yksi toimii ohjaajana, yksi avustaa suunnistuksessa, yksi huolehtii köysistä, jne. Kaikkeen ei tarvitse yksin pystyä. Kuljetaan matka yhdessä, päästään perille. Mielikuva on varsin kaunis, olisiko imeläkin, jos oikein hehkuttaa. Se on kuitenkin mielikuva, jota kannattaa vaalia. Niinhän se useimmiten maailmassa on; yksin emme pysty, toveria tarvitaan. Hienosti sanottuna tarvitaan yhteistyötaitoja, kykyä tulla toimeen toisten kanssa. Missä muussakaan se kauniimmin konkretisoituu kuin tuossa venemetaforassa.

Kesä on kulman takana. Yhdistys tarjoaa monenlaista mielekästä puuhaa kesäisessä luonnossa. Nautitaan tulevasta toimeliaisuudesta ja onnellisesta kesäisestä toimettomuudesta. Yin Yang.

PS. … telkkarissa lupasivat juuri aamuksi pakkasta, ilmeisesti ei aivan vielä kannata niitä shortseja kaivaa kaapista …