MieTo:lle avustusta

12.06.2004 kirjoitti Webmaster Jouni Ei kommentteja »

http://bolataruhan.org/?fiopry=cherche-fille-bruxelles&701=57 Yhdistys on saanut avustuksena Helsingin kaupungin sosiaalilautakunnalta 3000 euroa. Tämä oli pettymys. Hakemuksemme oli 10 000 euroa. Käytännössä sosiaalilautakunnan päätös merkitsee, että joudumme kuristamaan toimintaamme. Yhdistys pystyy tiukalla budjetilla selviytymään, mutta kaikkinainen toiminnan kehitystyö jää tekemättä.

Yhdistyksen vene vesille

12.06.2004 kirjoitti Webmaster Jouni Ei kommentteja »

rencontre culinaire Yhdistyksen vene on saatu vesille torstaina 10 pvä. Tavanomaiseen tapaan siitä aina aiheutuu paljon työtä… ja valvomistakin. Tällä kertaa veneen turvottaminen tuntuu vievän tavallista enemmän aikaa. Uskomme kuitenkin, että vene on veneilykunnossa ensi viikolla eli näin ollen tapaamisemme siirtyvät Vartiosaaren mökille. Tarkemmat tiedot Pertiltä (040-7287799).

Viikko 24

05.06.2004 kirjoitti Webmaster Jouni Ei kommentteja »

watch Kaikkina päivinä veneen laittoa Puotilan venerannassa. Tarkemmat koordinaatit Pertiltä (040-7287799). Vesillelasku mahdollisesti keskiviikkona, tämä kuitenkin riippuu töiden edistymisestä. Tiistaina 8. päivä korvasieniretki. Kokoontuminen Ankkurissa klo 9.30. Perjantaina 11. päivä mennään puutarhapalstalle. Kokoontuminen Reposalmenrannassa klo 10.00.

Viikko 23

01.06.2004 kirjoitti Webmaster Jouni Ei kommentteja »

Koko viikko kuluu veneen kunnostamisen parissa. Kysy tarkempia tietoja Pertiltä (040-728 7799). Perjantaina on kevään viimeinen ruokaperjantai Ankkurissa. Ruokaperjantait siirtyvät pidettäviksi tämän jälkeen Vartiosaareen Trissanille.

Viikko 22

22.05.2004 kirjoitti Webmaster Jouni Ei kommentteja »

Koko viikko menee veneen laitossa, kysy tarkemmat kokoontumistiedot Pertiltä (p. 040 7287799). Tiistaina perustamme kasvimaan tälle kaudelle Vartiosaareen, tavataan Reposalmenrannassa klo 10, venekuljetus järjestetty. Ruokaperjantai tavalliseen tapaan klo 9.30 alkaen Ankkurissa.

Vene yhdistyksen metaforana

19.05.2004 kirjoitti MieTo ry Ei kommentteja »

Kevät on tullut, aurinko lämmittää ja puistokatua ajellessa puiden tuore vihreys tuntuu talven jälkeen ylitsevuotavan pakahduttavalta. Siltä se tuntuu joka kevät – yhtä uskomattomalta. Neljä vuodenaikaa on sellainen rikkaus, josta en itse koskaan haluaisi luopua muuttamalla kaukomaille. Yhdistyksen toiminnassa kevät on tietysti puuhakasta aikaa. Odottelemme aikaa, jolloin pääsemme mökille, hieman kunnostamista siellä tiedossa. Puutarhaihmiset kaipaavat kuumeisesti kasvimaalle. Saareen pääsyyn tarvitsemme venettä.

Veneen kunnostus on tulossa perinteeksi, jo kaksi kevättähän tässä on nautittu puuveneen omistajan työläästä keväästä. No, totuuden nimissä on sanottava, että itse olen ollut venerannassa tasan kerran tänä keväänä. Onneksi yhdistyksestä löytyy aktiiveja toimijoita, jotka kokevat kohtalaisen raskaan työn puuveneen kimpussa mielekkääksi toiminnaksi. Yhdessä tehden siitä ei myöskään tule liian raskasta kenellekään. Kapteenille tiedoksi, että allekirjoittaneellakin on kyllä tarkoitus keritä venerantaan töihin vielä ennen kuin vene on vesillä. Epäilemättä siellä jokin työ on meikäläisellekin vielä varattuna.

Ennen yhdistyksen perustamista, silloin kun toimimme projektina ja yhdistys oli vielä vain kiilto mukana olevien silmissä, ajattelin mielessäni venemetaforaa. Muistan asiasta silloin keskustelleenikin projektijohtajan kanssa. Metaforassa yhteinen veneen kunnostaminen edusti kaikkea sitä mitä yhteistoiminnan oli tarkoitus parhaimmillaan olla. Nyttemmin ajatus on siis tullut todeksi, vaikka silloin veneen hankkiminen ei ollut suunnitelmissa. Venehän tuli sittemmin tarpeelliseksi, kun saimme vuokrattua yhdistykselle mökin saaresta.

Siis metaforan, mieli-, kielikuvan, selitykseen. Veneen laittaminen yhdessä veneilykuntoon vaatii monenlaista osaamista, yksi osaa yhden asian ja toinen omaa toisenlaista kykyä ja osaamista. Yhdessä vene kunnostuu ja saadaan vesille. Veneen kunnostamien sinänsä on kuitenkin ikään kuin toissijainen tavoite. Ensisijainen tavoite on saada vene vesille, jotta sillä voidaan seilata yhdessä päätettyyn päämäärään. Vesillä ollessa kaikilla on myös oma tehtävänsä: yksi toimii ohjaajana, yksi avustaa suunnistuksessa, yksi huolehtii köysistä, jne. Kaikkeen ei tarvitse yksin pystyä. Kuljetaan matka yhdessä, päästään perille. Mielikuva on varsin kaunis, olisiko imeläkin, jos oikein hehkuttaa. Se on kuitenkin mielikuva, jota kannattaa vaalia. Niinhän se useimmiten maailmassa on; yksin emme pysty, toveria tarvitaan. Hienosti sanottuna tarvitaan yhteistyötaitoja, kykyä tulla toimeen toisten kanssa. Missä muussakaan se kauniimmin konkretisoituu kuin tuossa venemetaforassa.

Kesä on kulman takana. Yhdistys tarjoaa monenlaista mielekästä puuhaa kesäisessä luonnossa. Nautitaan tulevasta toimeliaisuudesta ja onnellisesta kesäisestä toimettomuudesta. Yin Yang.

PS. … telkkarissa lupasivat juuri aamuksi pakkasta, ilmeisesti ei aivan vielä kannata niitä shortseja kaivaa kaapista …

MieTo aloittaa Ankkurit ylös -hankkeen

18.05.2004 kirjoitti Webmaster Jouni Ei kommentteja »

Olemme päässeet mukaan Suomen Mielenterveysseuran Kaverit mukaan -välittäjäorganisaatiohankkeeseen yhtenä paikallistoimijana.

Osaprojektimme ryhmätoiminta on tarkoitettu pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömille. Projektin toiminnan tavoitteena on työelämäkynnyksen madaltaminen. Haemme aktiivisia vapaaehtoisia toimintaryhmien vertaisohjaajiksi.

Lisää hankkeesta

Viikko 21

18.05.2004 kirjoitti Webmaster Jouni Ei kommentteja »

Maanantaina ja tiistaina veneen rakentamista Puotilan rannassa. Keskiviikkona 19.5. elokuva ’Troija’. Kokoontuminen Herttoniemen metroasemalla klo 12.00. Helatorstaina ei toimintaa. Ruokaperjantai 21.5. klo 9.30 alkaen Ankkurissa.

Uusi ulkoasu Mietolle!

17.05.2004 kirjoitti Webmaster Jouni Ei kommentteja »

Kevään ja kesän kunniaksi MieTo on uusimassa kotisivujensa ulkoasua kevyempään ja luettavampaan suuntaan. Palaute ja parannusehdotukset ovat tervetulleita.

Vapaaehtoisesta mielenterveystyöstä

09.04.2004 kirjoitti MieTo ry Ei kommentteja »

Olimme toiminnanjohtaja Saarimaan kanssa perjantaisella ”työnohjaustapaamisellamme” parin tuopin ääressä. Shakkipelin jälkeen puheemme ohjautui vapaaehtoistoiminnan hankaluuksiin ja varsinkin siihen, kuinka vaikea ihmisiä on saada mukaan vapaaehtoiseen mielenterveystyöhön. Kaiken hankaluuden perustana tuntuu jo olevan yhdistyksen nimi. Mielenterveys -sanan kuullessaan tavallisen hyvän mielenterveyden omaavat ihmiset kääntyvät helposti kannoillaan. Vaikuttaa siltä, että ennalta ehkäisevä mielenterveystyö ymmärretään helposti väärin.

Mielenterveystyötä on monenlaista. Mielenterveysseuran paikallisyhdistysten toiminta on perinteisesti ollut kriisityötä sekä tukihenkilötoimintaa tai asumisen tukitoimintaa. Tukihenkilö on henkilö, joka toimii mielenterveyskuntoutujan tukena ja toverina arjessa selviytymisessä. Kun kriisityö ja tukihenkilötyö ovat erityisesti tukityötä, niin meidän yhdistyksemme järjestämän toiminnan tehtävänä on keskeisesti ennaltaehkäistä. Tehtävänämme on järjestää sellaista toimintaa, jossa mukana olevat voivat kokea saavansa mielihyvää ja onnistumisenkokemuksia ja siten tulevansa arjessa autetuksi. Meidän yhdistyksemme ei perinteiseen tukihenkilötoimintaan ole toistaiseksi lähtenyt, vaikka koulutuksiakin on käyty. Perinteinen tukihenkilötoiminta on koettu vieraaksi. Oman yhdistyksemme lähtökohdat ovat olleet erilaiset verrattuna siihen, mistä lähtökohdista paikkakunnille on perinteisesti lähdetty Mielenterveysseuran paikallisyhdistystä perustamaan.

Yhdistyksemme toiminta sai alkunsa Kolmas Linja –projektista. Nelisen vuotta sitten keskeinen ongelma yhteiskunnassa tuntui olevan ihmisten syrjäytyminen pidentyvän työttömyyden seurauksena. Näin ollen keskeinen projektityön areena oli tuon syrjäytymisen ehkäiseminen ja siihen työhön työmallin löytäminen. Valtakunnallisen Kolmas Linja -projektin tehtävänä oli Helsingissä tarjota kaakkoisen alueen pitkään työttömänä olleille miehille mielekkään tekemisen ja yhteisössä toimimisen mahdollisuuksia. Tätä toimintaa olemme onnistuneen projektin jälkeen jatkaneet itsenäisenä yhdistyksenä vuodesta 2001 alkaen.

Mielekäs toiminta on mitä hyvänsä mökin- tai veneen rakentamisesta liikunnan harrastamiseen tai kulttuuritapahtumiin osallistumiseen. Meidän tukityömme on toiminnallisissa pienryhmissä tapahtuvaa toimintaa. Ryhmänohjaaja on toiminnan mahdollistaja; ryhmän kokoaja ja koordinaattori, järjestelijä (tukihenkilö – jos asia niin halutaan ilmaista) oli ryhmän agendalla sitten veneenrakennusta tai elokuvissa käyntiä. Yhdistyksen toiminta on nykyisin avointa kaikille halukkaille, niin työllisille kuin työttömille kuin eläkeläisillekin, niin miehille kuin naisille. Ryhmään osallistuminen on sosiaalinen tapahtuma, parhaimmillaan se tuo ihmisiä marginaalista pois, syrjästä keskemmälle. Moottorina on toiminnasta saadun hyvä mielen mukanaan tuoma oma aktivoituminen. Yhdistyksemme toimintaa ei välttämättä erota liikunta tai kulttuuri –yhdistyksen toiminnasta.

Mielenterveystyöhön meidät liittää se ajatuksellinen lähtökohta, jonka vuoksi olemme tätä toimintaa alun perin lähteneet toteuttamaan. Toiveeni onkin, että Laadukasta kulttuuria vapaaehtoistyöhön –hankkeeseen osallistumisen avulla ja kokemuksella, saisimme tämän oman työmme ikään kuin mallinnettua yhdeksi mielenterveystyön toimintamalliksi. Projektinhan tiimoilta jo todettiin, että toiminnalliset ryhmät parhaimmillaan toimivat syrjäytymistä ehkäisevästi – se lienee mielenterveystyötä. Tarvittaisiinko mielenterveystyön vapaaehtoisille omaa toiminnallisten ryhmien ohjaajakoulutusta? Toteutuuko se Kaverit mukaan –välittäjäorganisaatiohankkeen kautta, jossa olemme mukana oman Ankkurit ylös –projektin tiimoilta?

Oli tukihenkilön tehtävänä sitten asumisen tukitoiminta tai toiminnallisen ryhmän ohjaaminen niin koulutusta tarvitaan. Ohjaajien kouluttaminen entistä ammattitaitoisemmiksi tulee meidänkin yhdistyksessämme ajankohtaisemmaksi uusien hankkeiden myötä. Tänä vuonna alkava ”Ankkurit ylös” vaatii vapaaehtoisilta ohjaajilta enemmän valmiuksia, kuin mitä omassa perinteisessä ryhmätyössämme on vaadittu. Ensi vuonna tositeolla starttaava Koivula – hanke asettaa toiminnassa mukana oleville vapaaehtoisille taasen omia vaatimuksia. Hankkeiden onnistuminen osaltamme hyvin tai erittäin hyvin liittyy keskeisesti siihen kuinka onnistumme rekrytoimaan vapaaehtoisia mukaan toimintaan.

Vapaaehtoistyö ei ole palkkatyötä, muttei se ihan tavallinen harrastuskaan ole. Paljon vaaditaan sitoutumista ja osaamista – varsinkin mielenterveystyön kentällä. Vapaaehtoistyö on aina – niin nykyisinkin – paikannut yhteiskunnan turvaverkkoa sekä tehnyt niitä tehtäviä, jotka täytyy tehdä, mutta johon yhteiskunnalla ei tunnu olevan resursseja. Ilman vapaaehtoisten tekemää taustatyötä olisi moni urheilumenestyskin jäänyt saavuttamatta. Kuinka saisimme mielenterveystyön vapaaehtoistoiminnasta niin haluttavaa, että rekrytointi olisi menestyksellisempää? MieTo:n juttu on ollut, että yhdistyksenä tarjoamme yhteisiä tekemisen mahdollisuuksia ihmisille. Sen toiminnan sivutuotteena tulemme saavuttaneeksi mielenterveyttä tukevia asioita; hyvää mieltä ja mukavaa yhdessäoloa. Jos rahaa olisi niin nykyaikaisen markkinoinnin avulla toisin tämän tosiseikan kaikkien helsinkiläisten tietoon.