Meditoivat zeniä harjoittavat ihmiset tuovat paljon hyvää kaikkiin yhteisöihin, joissa he ovat mukana. Jokapäiväinen zen auttaa ihmistä pysymään läsnä hetkessä, keskittymään siihen mitä kulloinkin tapahtuu sekä ottamaan tapahtumiin osaa tunteella ja ajatuksella. Ystävänä, puolisona, työntekijänä ja vanhempana läsnä oleva ihminen jaksaa kuunnella ja tukea sekä ottaa osaa iloihin ja suruihin, joita meillä on toisillemme jaettavana.

Zen perhe-elämässä luo kiireettömyyttä. Kun on tässä juuri nyt, ei ole kiire seuraavaan hetkeen. Lapset oppivat kiireen perheestä ja ympäristöstä. He hyötyisivät enemmän kiireettömyyden tunteen oppimisesta. Siitä, että elämästä voi nauttia kaiken aikaa, eikä vain elämysten perässä juoksemalla. Maidon kaatuminen ei enää aiheuta väsyneenä ylireagoimista. Se on vain maito mikä kaatui. Tapahtuman arviointi ja tunnereaktio pysyy laajassa mittakaavassa, mikä auttaa tajuamaan kaatuneen maidon pienen arvon. Meditoinnin vaikutus hyvinvointiin parantaa kärsivällisyyttä ja yleistä jaksamista.

» Read more: Zenin hyötyjä yhteisöissä

Pitkäperjantaiaamuna huomasin järkyttyneenä, etten enää saanut työkäytössä ollutta tietokonettani päälle. Virtanappi oli rikkoutunut. Olin ajatellut tekeväni pyhien aikana joitain työjuttuja, mutta jouduin luopumaan ajatuksesta. Pyhistä muodostui neljä vapaapäivää. Pitkän vapaan ihanuuden ohella oli kuitenkin ajatuksissa, että saisin tietokoneen huoltoon vasta viidentenä päivänä.

Oma rajoittuneisuuteni tuli taas hienosti esille. Miten paljon onkaan kiinni elämää tietokoneessa. Back upit olivat kunnossa, eikä tietojen menestys ollut uhkana. Mieltä painoi ensimmäisen päivänä aikana luopuminen sosiaalisesta mediasta. Olen tottunut lukemaan uutiset Twitterin kautta. Mietin myös arjen hankaloitumista korvaavan tietokoneen käyttöönotossa. Kuinka monta ohjelmaa olenkaan ladannut tietokoneelleni, joita ehkä joudun asentamaan uusiksi.

Haastavaa oli tietokone-elämästä luopuminen pyhiksi. Retriittikokemukset tulivat vahvasti mieleeni. Retriitissä oli outoa olla seuraamatta maailman tapahtumia. Kuin aikakoneella astuin taaksepäin ja palasin tv-uutisiin tietolähteenä. Mietin myös mitä tekevät ihmiset, joiden kanssa kommunikoin Twitterin välityksellä. Kuinka moneen ihmiseen olenkaan yhteydessä pelkästään koneen välityksellä! Osaa en ole heistä koskaan tavannut ja silti kaipasin heidän kuulumisiaan.

» Read more: Todellisuuden puolella

Vihasta pelosta puhutaan paljon tämän päivän Suomessa. Vihakirjoittelu, myös ihmisten persoonia ja ulkonäköä kohtaan hyökkäävä kirjoittelu, yleistyy. Netissä on totuttu anonyymisti kirjoittamaan mitä oma mieli suoltaa, mitään juurikaan sensuroimatta. Miettimättä mitä kirjoittelu tai salaa kuvattujen videoiden levittäminen kohteelleen aiheuttaa. Meillähän on sananvapaus, mihin vetoaminen on tainnut levitä meille television välityksellä Amerikasta.

Vaalikampanjan aikana levisi vihan ilmapiiri netistä kampanjatilaisuuksiin. Itse en olisi uskonut, että Suomessa hyökätään toisten ihmisten uskomuksia vastaan niin voimakkaasti. Miksi sitä ei voi hyväksyä, että toinen on eri mieltä. Mielipide ei kohdennu henkilökohtaisesti toiseen ihmiseen, vaan ajatukseen ja aatteeseen. Uskomukseen siitä, että se toimintatapa on henkilön mielestä parhaaksi.

» Read more: Suvaitsevaisuutta

Reilu viikko retriitin jälkeen, olo on normalisoitunut ja extrakeveys kadonnut maailman meteliin. Retriitin aikana ajattelin, etten ikinä enää osallistu hiljaisuuden retriittiin, mutta nyt mieli tekee jo uuteen. Hiljaisuus ja tekemättömyys ovat hyväksi. Olo heti retriitin jälkeen, oli paljon normaalia onnellisempi.

Tulevien työelämään astuvien sukupolvien keskittymiskyvyn pituudeksi on arvioitu 3 minuuttia. Olen pohtinut miten se vaikuttaa työpaikoilla työn tekemiseen. Loppuvatko meiltä esimerkiksi tutkijat? Lapset ja nuoret aivan liian tottuneita erilaisiin ulkopuolisiin virikkeisiin. Aina voi surffata netissä, kääntää television tai leffat päälle, pelata konsolipelejä, kuunnella musiikkia tai esimerkiksi tehdä omia leffoja tietokoneella jne. Mahdollisuudet ”hälyn” tuottamiseen tuntuvat olevan rajattomat.

Viimeiset perinteiset syntymäpäiväjuhlat järjestin, kun poikani täytti 10 vuotta. Vuokrasimme juhlatilat upeasta ympäristöstä Santahaminasta, jossa oli tilaa juosta sisällä ja ulkona, sekä mahdollisuus tutustua poikia kiinnostaviin sotatarvikkeisiin. Olin hämmentynyt, ettei spontaania leikkiä syntynyt. Lapset eivät osanneet leikkiä ilman ohjausta. Viihdykettä kaivattiin joka hetkeen.

» Read more: Hiljaisuutta ja keskittymiskykyä

Toinen päivä hiljaisuuden retriitissä tuntuu jo ihan toisenlaiselle. Toki aamuharjoitus ennen kahvin saantia on ihan yhtä tuskainen kuin edellisenäkin aamuna. Koko aamuharjoituksen aikana mielessä on vain kahvi. Ajatus ei pysy kasassa. Aamuharjoituksen jälkeen en turhia odotellut, vaan tapojeni vastaisesti ryntäsin ensimmäisenä ulos talosta ja kohti ruokalan kahvipannua. Join jo toista kuppia, kun hitaimmat vasta tulivat sisälle. Selkeästi minulla on tarvetta päästä aamukahvin tarpeesta eroon, mutta ei täällä. Nyt on liikaa irrottautumisia rutiineista.

Olen nyt viettänyt 1,5 päivää lattialla. Pelkästään aamukahvin maistaminen suussa ei tunnu taivaalliselta, vaan myös tuolilla istuminen tuntuu ihanalle. Tavallinen kova puutuoli tuntuu mukavalle sohvalle. Tämäkö tässä on tarkoitus? Ihminen alkaa arvostamaan elämän jokapäiväisiä yksinkertaisia asioita?

Itse hiljaisuus tuntuu mukavalle, luontevalle. Viihdyn hiljaisuudessa. Omassa arjessani vietän paljon aikaa hiljaisuudessa. Kaipaan kuitenkin läheisyyttä. Kontaktia toiseen ihmiseen. Käyn silittelemässä tallilla lampaita ja kissoja kommunikointitarpeeni tyydyttämiseksi. En ole ainoa silittelijä tallilla.

» Read more: Retriittitunnelmia: Toinen päivä hiljaisuudessa