Mikä itsetuntemuskurssi retriitti olikaan. Monelle retriitti on paikka, missä on aikaa olla itsensä kanssa rauhassa. Ja niinhän se oli minullekin. Tosin tiukasti etukäteen ohjelmoitu päivä oli aluksi haasteellinen hyväksyä. Varsinkin siinä vaiheessa kapinamieleni nousi pintaan, kun ymmärsin mitä kaikkea hiljaisuuden retriittiimme hiljaisuuteen oikeasti kuuluikaan. Meidän ei tulisi puhua. Tämän ymmärsin jo heti kättelyssä sanasta hiljaisuus. Ymmärsin myös, että kommunikointi esimerkiksi tekstiviestein ei ole suotavaa. Ehkä jopa arvasin, että musiikin kuuntelu ei kuulu hiljaisuuteen. Mutta en tiennyt, että myöskään lukeminen, kirjoittaminen tai valokuvaaminen ei ollut sallittua. Tämän kuullessani, alkoi ahdistus levitä ajatuksiini. Ensimmäisenä retriitti-iltana, kellon lähestyessä määritetyn hiljaisuuden alkamisen rajaa, oli jo itkukin lähellä. Tulevat kaksi ja puoli hiljaisuuden vuorokautta alkoivat todella pelottaa sekä painaa, ahdistaa ja vaatia. Lisäksi koti-ikävä iski omat haasteensa eteeni.
Ensimmäisen hiljaisuuden päivän aamupalalla, olisin luullut kaipaavani keskustelua sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Toisin kävi. Olikin mukavaa syödä rauhassa. Tietäen, ettei kukaan tule vaatimaan minulta yhtään mitään. Ruokalassa hiljaa istuessamme, mieleeni tuli elävästi mummoni, jonka paikalla istumisen taitoa ihmettelin lapsena suunnattomasti. Siinä mekin nyt istuimme rauhassa hissukseen syöden. Ilman kiirettä minnekään, koska se syöminen oli jo jotain ”tekemistä”.
» Read more: Retriittitunnelmia