Kuulin tapauksesta, jossa nuori aikuinen oli uusien pomojensa edessä avoimesti kertonut kuinka huijasi vakuutusyhtiötä tai oikeastaan varasti vakuutusyhtiöltä. Juuri seinään asennettu hylly oli tippunut ja mukana olevat asiat olivat menneet palasiksi. Vakuutusyhtiöstä oli kysytty mitä oli pudonnut hyllyn mukana, jotta voidaan korvata, jolloin Ikean astiasto oli sujuvasti vaihtunut Arabian Teemaksi.
Ihmettelen miten tapauksesta kertonut henkilö ei ole hävennyt tapausta ollenkaan. Tuskin hän kertoisi juttua tuoreelle pomolleen ja hänen pomolleen, jos tajuaisi hävetä tekemäänsä. Miten varastaminen ja huijaaminen ei tunnu hävettävälle teolle? Opetammeko lapsillemme, että kaupasta on väärin varastaa, mutta isolta yritykseltä rahan huijaaminen onkin suvaittavaa? Jos vakuutusyhtiöitä huijataan maksamaan rikkoutuneen tavaran merkki kalliimmaksi, niin ei ole ihme, että vahingon sattuessa, voi olla todella vaikeaa saada asiallista korvausta. Ehkä oletusarvona on, että huijaavat tai lisäävät arvoa.
