Työhyvinvointi on tärkeä asia miltä tahansa kantilta katsottuna. Taloussanomissa oli 15.11.2010 mielenkiintoinen juttu työhyvinvoinnista.
”Dosentti Katariina Hinkka Kelan tutkimusosastolta uskoo, että toiminnassa on lähivuosina siirryttävä painottamaan enemmän “aivokuntoutusta”. Kelalla on jo käynnissä kehityshanke, jossa etsitään nykyihmisille paremmin sopivia sparraus- ja piristysmalleja. Nykyään pääkopan pettäminen, masennus ja henkiset vaivat alkavat olla suurimpia työkyvyttömyyden syitä. Kuntoutukseen on aina sisällytettävä ihmisen työn uudelleenjärjestelyä ja useimmissa tapauksissa työpaikan johtamistapojenkin uusimista. Kuntoutus onnistuu vain jos työ alkaa taas tuottaa henkistä mielihyvää tekijälleen, työeläkeyhtiö Ilmarisen ylilääkäri Seppo Kettunen sanoo.”
Tätä uutista oli suuri ilo lukea. Edustan itse kohtuullisen uutta ammattikuntaa, jonka osaamista aletaan vasta pikkuhiljaa arvostamaan. Olen nähnyt työhyvinvointikoulutuksia, missä henkilökunnalle on kerrottu mistä työhyvinvointi rakentuu, muttei ole annettu ideoita mitä itse voi tehdä asian eteen. Olen kuullut virkistyspäivistä, joihin on kalliilla rahalla ostettu nimekkäiltä yrityksiltä ”pihaleikkejä ja seikkailurata”, ilman että ryhmässä toimimista on mitenkään purettu jälkikäteen tai yritetty osoittaa mitä toiminnasta on opittu tai miten tapahtunutta voitaisiin hyödyntää.