Kirjoittaja-arkisto

Aivokuntoutusta ja -sparrausta

17.11.2010

Työhyvinvointi on tärkeä asia miltä tahansa kantilta katsottuna. Taloussanomissa oli 15.11.2010 mielenkiintoinen juttu työhyvinvoinnista.

”Dosentti Katariina Hinkka Kelan tutkimusosastolta uskoo, että toiminnassa on lähivuosina siirryttävä painottamaan enemmän “aivokuntoutusta”. Kelalla on jo käynnissä kehityshanke, jossa etsitään nykyihmisille paremmin sopivia sparraus- ja piristysmalleja. Nykyään pääkopan pettäminen, masennus ja henkiset vaivat alkavat olla suurimpia työkyvyttömyyden syitä. Kuntoutukseen on aina sisällytettävä ihmisen työn uudelleenjärjestelyä ja useimmissa tapauksissa työpaikan johtamistapojenkin uusimista. Kuntoutus onnistuu vain jos työ alkaa taas tuottaa henkistä mielihyvää tekijälleen, työeläkeyhtiö Ilmarisen ylilääkäri Seppo Kettunen sanoo.”

Tätä uutista oli suuri ilo lukea. Edustan itse kohtuullisen uutta ammattikuntaa, jonka osaamista aletaan vasta pikkuhiljaa arvostamaan. Olen nähnyt työhyvinvointikoulutuksia, missä henkilökunnalle on kerrottu mistä työhyvinvointi rakentuu, muttei ole annettu ideoita mitä itse voi tehdä asian eteen. Olen kuullut virkistyspäivistä, joihin on kalliilla rahalla ostettu nimekkäiltä yrityksiltä ”pihaleikkejä ja seikkailurata”, ilman että ryhmässä toimimista on mitenkään purettu jälkikäteen tai yritetty osoittaa mitä toiminnasta on opittu tai miten tapahtunutta voitaisiin hyödyntää.

» Read more: Aivokuntoutusta ja -sparrausta

Sisäisiä aarteita

11.11.2010

Omassa työssäni huomaan yhä useamman ihmisen pysähtyvän miettimään, miksi hän on onneton kaikkien mahdollisuuksien ja tavaramäärien keskellä. Uskon, että tavaralla ja materiaalilla mitattuna olemme tulleet hyvinvointimme määränpäähän jo aikaa sitten, mutta moni vielä yrittää tehdä itseään onnelliseksi ”vanhalla tavalla” eli ostamalla sekä keräämällä tavaraa ympärilleen. Pikkuhiljaa ihmiset heräävät etsimään itselleen uusia (ihmiskunnalle vanhoja) tapoja löytää onnellisuutta ja tasapainoa elämään. Iloitsen ihmisten oivalluksista. Meillä jokaisella on aarteita sisällämme. Niitä kannattaa etsiä.

Kiire hukuttaa monet hyvät ajatukset ja ideat. Anna itsellesi aikaa vain olla, jotta ehdit kuuntelemaan mitä sinulla on sanottavaa. Meditointi on yksi tapa rauhoittua kiireeltä, maadoittua hetkeen. Meditointi ei ole salatiedettä, eikä siihen tarvitse liittää uskonnollisia aspekteja, jos ei halua. Meditointi on yksi tapa päästä yhteyteen oman itsensä kanssa. Ohjattuja meditaatioharjoituksia löytyy paljon kirjoista, lehdistä ja netistä (varsinkin englanniksi löytyy valinnanvaraa: www.audiodharma.org/series/1/talk/1835/ ) Monesti meditoimme jo tietämättämme. Kun pelkästään pysähdyt ja kuuntelet itseäsi tai kehotuntemuksiasi tai hengitystäsi hetken, on se jo meditointia.

» Read more: Sisäisiä aarteita

Tietoisuustaitoja

3.11.2010

Mitä ajattelit äsken? Mitkä ajatukset pyörivät mielessäsi uudelleen ja uudelleen? Nämä ajatukset muokkaavat elämääsi ja kokemuksiasi. Jos ajatuksesi olivat mukavia, itseä ja muita kunnioittavia, voit olla tyytyväinen itseesi. ”Halutessamme iloa elämäämme, meidän on ajateltava iloisia ajatuksia” on opettanut Louise Hay jo vuosikymmeniä sitten.

Olen yrittänyt saada kiinni omista ajatuksistani. Mindfulness-harjoittelu auttaa siinä. Meditoinnin aikana kiinnitetään huomiota myös siihen minne ajatus karkasi ja tuodaan se sitten takaisin harjoitukseen. Olen huomannut miettiväni paljon työasioita. Ajatukset karkaavat herkästi myös toisten ihmisten kohtaamisiin sekä omiin ideoihin. (Luovuuden lisääntyminen meditoinnin avulla on mahtava ”sivuvaikutus”!)

Olisi hyödyllistä pystyä muuttamaan omat ajatukset positiivisemmiksi, iloisemmiksi ja avoimiksi elämän seikkailulle. Uskon, että ajatuksemme vetävät puoleemme niitä asioita joita ajattelemme. Kuinka usein onkaan ollut mielessä joku ihminen, jota ei ole vuosiin ajatellut, saati tavannut, ja yhtäkkiä hän tulee vastaan kadulla tai kaupan kulmalla. Tai pieni viesti saapuu sähköpostilla.

» Read more: Tietoisuustaitoja

Toiveissa hitaita kouluja

28.10.2010

Olen jäänyt pohtimaan poikani viimeviikkoista kommenttia siitä miten ”Oppitunnilla on mukavaa, jos opettaja on hyvällä tuulella”. Kun tiedämme, että positiiviset tunteet auttavat ajattelemaan laaja-alaisemmin ja yhdistämään asioita laajemmin, mikä on tärkeää isojen kokonaisuuksien oppimaisessa, niin miten voisimme auttaa opettajia ja oppilaita pysymään jaksavina ja hyväntuulisina, jotta koulussa olisi suotuisa oppimista edistävä ilmapiiri?

Kysyin pojaltani miten hän huomaa, että opettaja on huonolla tuulella. Opettajista tulee kuulemma silloin pikkutarkkoja ja he pitävät parempaa kuria. Paremmasta kurista seuraa tietysti vähemmän häiriöitä ja meteliä tunnilla, mikä puolestaan edesauttaa oppimaan. Jos opettaja suorastaan pelottaa, tulee oppimisesta vaikeaa.

Entä kun oppilasta kiusataan koulussa? Ei ihme, että kiusaaminen vaikuttaa koulumenestykseen, koska kiusatun aivot alkavat toimia limbisen järjestelmän kautta ”taistele tai pakene”-tilassa. Silloin ei ajatuksiin mahdu mitään muuta, kuin kuinka selvitä hengissä päivästä. Mistä tulee voimaa ja energiaa opiskeluun oppilaalle, jolla ei ehkä ole yhtään ystävää tai tukijaa koulussa ja jokainen päivä on hengissä pysymistä?

» Read more: Toiveissa hitaita kouluja

Onnellisuustaidoista

19.10.2010

Tiedämme, ettei raha tuo onnea, mutta toivomme silti lottovoittoja ja palkankorotuksia. Kummallista? Kyllähän elämä varmasti olisi helpompaa, jos tulevaisuus olisi taloudellisesti turvattua, mutta onnellisuutta se ei kuitenkaan takaa.

Miten palkankorotukset vaikuttavat työssä viihtymiseen? Tiedämme ainakin sen meistä ihmisistä, että iso osa ei ole tyytyväisiä, jos kaikki saavat palkankorotuksen. Jos itse saa palkankorotuksen, mitä muut eivät saa, se tekee tyytyväiseksi, jopa onnelliseksi – ainakin hetkeksi. Isompaan palkkaankin tottuu nopeasti. Kulutustottumukset usein kasvavat, kun palkka kasvaa. Meillä on nyt historian paras varallisuus Suomessa, mutta onnellisuutemme taso alenee vuosi vuodelta. (Onneksi työssä viihtymiseen vaikuttavat muutkin asiat, kuten työn merkityksellisyys.) Rahalla voi myös tehdä itseään onnelliseksi auttamalla muita rahojen avulla. Auttaminen tuo onnea auttajalle.

Ihminen tottuu siihen mitä hänellä on. Kun saamme jotain, totumme siihen ja toivomme jo hetken kuluttua parempaa, suurempaa, uudempaa, kiiltävämpää. Kun perustarpeemme tulevat tyydytetyksi, ei rahan lisääntyminen enää lisää onneamme. On taito oppia tyytymään siihen mitä on. Arvostamaan olemassa olevaa, ja olemaan peräti kiitollinen siitä. Mihin kiinnitämme huomiota, se vahvistuu. Kiitollisuuden päiväkirja on hyvä ja helppo keino kiinnittää huomiota olemassa oleviin hyviin asioihin.

Kiitollisuuden päiväkirja voi olla vihko, lehtiö tai yksittäinen paperi. Tarkoituksena on joka ilta kirjoittaa asioita, joista voi olla kiitollinen. Empiirisen tutkimuksen mukaan jo kolmen päivän kuluttua ihminen huomaa muutoksen omassa mielialassaan parempaan suuntaan. Omassa elämässä hyvin oleville asioille kannattaa antaa huomiota, koska ne vahvistuvat. Kukaan tuskin kurjuutta haluaa vahvistaa, mutta teemme sitä huomaamattamme, kun puhumme siitä ystävillemme tai mietimme sitä oman pään sisällä.

» Read more: Onnellisuustaidoista

Mitä valitsen elämääni?

12.10.2010

Kaikilla meillä on välillä huonoja aamuja ja huonoja päiviä, jopa huonoja viikkoja. Joskus olemme niin onnekkaita, että jokin ulkopuolinen tapahtuma muuttaa mielialaamme mukavampaan suuntaan ja siten ”pelastaa päivämme”.

Samalla tavalla kuin valitsemme mitä teemme päivän mittaan tai miten ne teemme, valitsemme myös ajatuksemme. Ajatusten hallinta ei ole helppoa, mutta se on tehtävissä. Ajatuksesta seuraa tunnereaktio. Eli mitä ajattelemme, ilmenee koettuina tunteina.

» Read more: Mitä valitsen elämääni?

Ajanhallintaa

5.10.2010

Olen omaa ajanhallintaani muokannut uusiksi jo kohta kolme vuotta. Teen prosessia pikkuhiljaa yksi askel kerrallaan elämäntilanteeni mukaan. Olen kiinnostunut tavaran karsimisesta ja vähentämisestä, sekä kokonaisvaltaisesta elämän hidastamisesta ja tässä hetkessä olemisesta nauttimisesta. Kun naputtelen tätä kirjoitusta näppäimistöllä, tuon ajatukseni välillä takaisin siihen, mille näppäimen painaminen tuntuu sormenpäissä. Mille pakarat tuntuvat istuinta vasten? Mille kehossani tuntuu juuri nyt?

Luin hyvän kolumnin ajanhallinnasta Hyvä terveys-lehden numerosta 8/2010. Tommy Hellsten kirjoitti, mitä itsekin olen pohtinut useasti. Hellsten ihmetteli ajanhallinta-kursseja, joissa opetetaan mahduttamaan enemmän asioita ja elämyksiä kalenteriin. Ajattelemme, että aikaa vähän ja siihen pitää mahduttaa mahdollisimman paljon. Ajasta tulee ongelma, sen sijaan, että se olisi meille voimavara.

Olen lukenut jopa kollegoideni haastatteluja lehtijutuista, joissa on pohdittu, miten ajan saisi riittämään. Yksi perusneuvo mitä ihmettelen, on ostaa kalenteri, missä on tilaa myös iltamenoille. Näin kalenteriin saa myös omat henkilökohtaiset menot aikataulutettua, kuten harrastukset ja laatuaika puolison ja lasten kanssa. Missä on neuvon logiikka? Aikatauluta entisestään, niin et stressaa? En toki kiellä etteikö se voisi jollekin toimia, mutta eikö aikaa olisi parempi raivata esiin turhanpäiväisistä ja ylimääräisistä asioista? Jos minun viikkoni olisi aikataulutettua aamusta iltaan, kokisin sen stressaavana. Itse pyrin tyhjentämään kalenteria, jotta minulla on vapaa-aikaa ja voin tehdä sen suhteen mitä kulloinkin huvittaa. Tai ihan vain olla.

» Read more: Ajanhallintaa

Kaikki mulle tänne heti, vai?

29.9.2010

Olemme kaikki varmasti kohdanneet käsitteen ”kaikki mulle tänne heti”. Sillä tarkoitetaan nopeaa itsekästä toimintaa. Emme malta odottaa asioita, vaan haluamme nopeasti tyydyttää omat tarpeemme ja halumme, minkä jälkeen siirrymme seuraavaan haluun tai impulssiin. Ostamme haluamamme tavarat heti. Syömme haluamaamme ruokaa heti. Jonkun kohdalla käyttäytyminen tarkoittaa pikavippisuohon uppoamista, jonkun kohdalla yletöntä tavaran hamstraamista. Tietysti on myös heitä, joita rahattomuus ”suojaa” tältä ylettömältä tuhlaamiselta.

Käyn puhumassa mitä itse voi tehdä hyvinvointinsa eteen. Usein on joukossa joku, joka vetää ”kaikki mulle tänne heti”-kortin esiin. Puhuja on sitä mieltä, että meidän tulisi lopettaa itsemme ajattelu ja alkaa ajattelemaan toisia. Olen periaatteessa samaa mieltä. Meidän tulisi huomioida toisemme: kohdella, kuten toivomme itseämme kohdeltavan. Koen kuitenkin, että huono käytös tai järjettömällä tavalla toimiminen on oire jostain. Oiretta voi hoitaa, mutta tehokkaampaa on hoitaa syy.

» Read more: Kaikki mulle tänne heti, vai?

Erilaisuudesta

22.9.2010

Olemme kaikki erilaisia ja monella tavalla kuitenkin hyvin samanlaisia. Nykyinen kulttuurimme korostaa yksilöä ja yksilön vapautta, mutta usein kuitenkin teemme asioita aika samalla tavalla. Monet meistä pukeutuvat samaan sosiaalisesti korrektiin muottiin, mikä pitää meidät sisällä massassa. Kun seuraa yläasteikäisiä nuoria, heillä on runsaasti eri alakulttuureja, joiden sisällä he ovat suhteellisen samankaltaisia ulkonäöllisestikin. Aikuisilla on myös vastaavia alakulttuureja. Usein niitä vain nimitetään aloiksi. On IT-ala, rakennusala, hoiva-ala jne… Työympäristömme määrittää pukeutumistamme ainakin työpaikalla. Kuinka monessa työpaikassa tai sosiaalisessa tapahtumassa hyväksytään rohkeaa erilaisuutta ulkonäössä tai ajattelussa?

Kilpaileminen alkaa jo varhaisessa lapsuudessa. Vanhemmat kehuvat usein jo hiekkalaatikon reunalla kuinka hienoja harrastuksia omalla lapsella on. Eikä oman lapsen elämän onnellisuudessa ja hyvissä tilaisuuksissa mitään pahaa olekaan. Olen vain miettinyt mitä tapahtuu niille lapsille, joilla ei ole mahdollisuutta tai erityislahjakkuutta erikoistua pienestä pitäen. Mihin menevät ns. ”tavalliset lapset” opiskelemaan, jos heidän oma lahjakkuutensa tai suuntautuneisuutensa ei näy opintopaikkaa valittaessa?

» Read more: Erilaisuudesta

Mindfulness arjessani

15.9.2010

Valmennusopettajani Marika Borg opetti meille valmennusoppilaille läsnäolon taitoa. Siitä lähtien olen sitä harjoittanut enemmän ja enemmän omassa elämässäni. Koen sen kohottavan hyvinvointiani. Tiedän missä menen tällä hetkellä. Valmennusoppilaana huomasin omassa elämässäni kulkevani paljolti automaattiohjauksella. Ajatukseni olivat menneessä tai tulevassa. Kävin töissä, hoidin kotiaskareet ja arjen vuodesta toiseen ilman suurempia muistikuvia. Muistan, että minulla oli kiire, olin jatkuvasti väsynyt ja univelkainen.

Läsnäolon opettelusta ja olemassa olevasta hetkestä nauttimisesta siirryin huomioimaan lehtijuttuja Mindfulnessista. Tuttavan vinkistä löysin Jon Kabat-Zinnin kirjoittamat kirjat, joista otin paljon hyviä ajatuksia, vinkkejä ja harjoituksia omaan elämääni. Valmennuskoulutuksen aikana minä itse koin, että minun pitäisi koko ajan pyrkiä olemaan ”paras mahdollinen itseni”. Positiivinen, avoin, läsnä, koko ajan kehittymään. Olinhan opiskelemassa alaa, jossa tavoitteena on olla avuksi muille. Jotta siihen pystyy, on omien asioiden oltava kunnossa. Kabat-Zinnin opetuksissa tuli minulle uutena tila, joka sallii ja hyväksyy kaikki tuntemukset. On todella lohdullista, että aina ei tarvitse olla parhaimmillaan. Välillä on huonoja hetkiä ja se on ihan ok.

» Read more: Mindfulness arjessani