Apua kiputiloihin

23.10.2013 kirjoitti MieTo ry Kommentoi »

http://dkocina.com/novedades/nardi-placas.html Kärsin itse kroonisesta hermokivusta, mikä oireilee kehon oikealla puolella hermon juuresta alas jalkaan ja ylös hartioihin. Kivun alkuperää ei voi kukaan tietää, mutta uskottava teoria on vesirokon aiheuttaman vyöruusun jälkitauti. Olen elänyt kipuni kanssa jo reilusti yli kaksikymmentä vuotta. Niistä lähes kaksikymmentä vietin kivun kanssa mitä lääkärit eivät tunnistaneet tai eivät uskoneet olevan olemassa. Kipu oli ajoittain niin kova, etten pystynyt liikkumaan.

http://www.capacuras.com/?rtyt=site-de-rencontre-amitie-et-plus&b93=0d Jouduin ottamaan paljon vastuuta oman diagnoosin ja oikeiden lääkkeiden löytämiseen. Luin tutkimustuloksia maailmalta ja vein niitä lopulta terveyskeskuksesta löytämälleni upealle lääkärille, joka tunnisti alkuun ettei tiedä asiasta yhtään mitään, mutta selvitetään yhdessä.

see url Ehkä yhdessä sana oli se kaikista tärkein, koska se antoi minulle luvan olla muutakin kuin kipu. Se sana antoi minulle luvan kertoa kaikista hulluista teorioistani lääkärille, joka lopulta toimi enemmän kumileimasimena suunnitelmilleni selättää kipu, ja antoi minun kokeilla uusimpia lääkityksiä. Minä todella kerroin mitä haluan tehdä ja lääkäri hyväksyi ne. Toki mukana oli aina faktaa mm. siitä miten potilaita hoidettiin kipuklinikalla sillä hetkellä.

see Kun lopulta vuosien jälkeen löytyi lääkitys mikä auttoi elämään kivun kanssa ja ajan kanssa jopa rauhoittamaan kipua, avasi se voimavaroja pitämään huolta itsestä myös muilla tavoilla. Sitä ennen elämä oli vain selviytymistä päivästä toiseen.

viagra shop

see Vaikka jouduin muutaman vuoden käyttämään kipulääkitystä maksimimääräisesti, jotta edes pystyin kävelemään, en ole pariin vuoteen käyttänyt kipulääkettä kuin aivan vähän. Muutos on dramaattinen. En olisi vielä pari vuotta sitten uskonut että ehkä voisinkin elää ilman kipulääkitystä kokonaan, mutta nyt alan uskoa että ajan kanssa sekin on mahdollista. Prosessi vain vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, sekä oman kehon kuuntelua. Kuten mindfulnessissa, mitään ei voi pakottaa tapahtuvaksi. Keho ja kipu on hyväksyttävä sellaisena kuin se on.

http://podzamcze-dobczyce.pl/index.php/pl/restauracja/pl/o-nas/temporary/pl/restauracja/pl/o-nas/temporary/pl/restauracja/pl/o-nas/temporary/pl/o-nas/temporary/wesela_galeria.html Oma reittini kipulääkityksen vähentämiseen alkoi stressin hallinnalla. Tein elämänmuutoksia, vähensin stressin määrää ja aloin meditoimaan. Lääkettä olen vähentänyt lääkärin ohjeiden mukaisesti. Lääkkeiden vähentämistä olen tehnyt nyt viisi vuotta, ja vieläkin joudun ottamaan toisinaan kipulääkettä, jotta voin toimia normaalisti arjessa: mennä töihin, kävellä, liikkua… Määrät ovat kuitenkin erittäin pienet. Otan kipulääkettä viikossa 1,49% siitä mitä jouduin ottamaan viisi vuotta sitten, ja voin elää normaalia elämää. Tämä todella tuntuu voitolle.

binäre optionen trading tools Stressi alentaa kipukynnystä. Stressaantunut ja väsynyt ihminen huomaa kivun selkeämmin. Ensimmäinen merkki minkä huomaan omasta väsymisestä, on kivun esiin nouseminen. Keho kertoo selkeästi kun on aika levätä.

site de rencontre gratuit 48 Olen myös opetellut hallitsemaan kipua mielikuvissa. Tekniikka on yksinkertainen, mutta sen oppiminen vaatii aikaa. Aluksi annetaan mielikuva kivulle. Mieti mille kipu näyttää. Onko kylmä, kuuma, kova, pehmeä, minkä värinen? Kun mielikuva kivusta on selvillä, istu alas ja rauhoitu, ja ala muuttamaan kipua mielessäsi. Tee siitä vastakohta. Jos kipu on kylmää, muuta se mukavan lämpimäksi. Jos kipu on pistävää, tee siitä pehmeän tuntuinen jne. Itselläni meni muutamia viikkoja, että sain kivun tunteen muutettua, mutta sen jälkeen se onkin ollut aika automaattista. Kun huomaan kivun nousevan, muistan että nyt se pitää muuttaa ja saman tien se onkin jo usein muuttunut. Jos kipua nousee monta kertaa uudelleen, sen muuttamisesta huolimatta, otan kipulääkettä. En halua että hermo “muistaa” millaista on ylläpitää kipua.

follow link Myös mindfulness-harjoittelu auttaa kivun selättämisessä. Harjoittelulla on stressiä alentava ja ehkäisevä vaikutus, joten se vaikuttaa kipukynnyksen vahvuuteen. Se myös auttaa olemaan kivun kanssa. Kipua voi tutkia, sitä voi kuunnella ja se hyväksytään. Kivun ei anneta tehdä kipuvankilaa, vaan ollaan sen kanssa sellaisena kuin se on, ja muistetaan että kaikki on väliaikaista, myös ikävät tunteet ja olotilat.

Psykologi Elisha Goldsteinin mukaan on syytä unohtaa kuinka paljon haluamme irti kivun tunteesta, ja vain tutkia tuntemuksia. Kun keskitymme siihen miten hirveä tilanne on, teemme tuntemuksesta vielä pahemman. Kun käytämme aivoille uutta toimintatapaa ja ihmettelemme kipua ja vain tutkimme sitä, emme pahenna tilannetta, vaan opettelemme olemaan kivun kanssa uudella tavalla.

Myös meditointiharjoittelun opettama keskittyminen auttaa elämään kivun kanssa. Kun paha kipukohtaus iskee, voi rauhallisesti kiinnittää huomion johonkin toiseen ankkuriin. Voi pitää huomion omassa hengityksessä, voi katsella muurahaisten matkaa jalkakäytävällä, keskittyä pelaamaan peliä kännykällä, keskittyä kirjaan tai vaikka keskusteluun ystävän kanssa. Voit siirtää huomion mihin muuhun asiaan tahansa, pois kivusta.

Kun kipu nousee, aivot reagoivat siihen luontaisella tavalla: mitä voin tehdä, jotta kipu lakkaa. Kun ihminen huomaa mitä ajattelee, voi tietoisesti rauhoittaa itseään vaikka hengittämällä rauhallisesti ja tuomalla huomion uudelleen ja uudelleen hengitykseen. Mitä useimmiten voimme tehdä, on olla pahentamatta tilannetta.

Tärkeää on kuunnella itseä ja omaa kehoa. Edetä niiden sallimalla vauhdilla. Olla odottamatta mitään tapahtuvaksi, antaa asioiden olla kuin ne ovat. Kuulostaa paradoksaaliselle, mutta se toimii. Pakottamalla asiat eivät etene.

Olen Life coach eli elämäntaidon valmentaja Heidi Helander-Hyvönen Laajasalosta, jossa myös yritykseni Almonda valmennus Oy sijaitsee. Olen myös työnohjaaja ja pidän onnellisuuskoulutuksia yrityksien henkilöstölle työkyvyn ylläpitämisen tueksi ja virkistykseksi. Pidän lisäksi erilaisia hyvinvointiin liittyviä koulutuksia ja kursseja. Kaikki työni pyrkii antamaan asiakkaille oivalluksia ja oppeja hyvinvoinnin parantamiseen ja kasvattamiseen. Jokainen voi olla onnellinen.

Perheeseeni kuuluu aviomies Olli-Pekka, poika Niklas sekä kaksi koiraa ja kaksi kania. Kirjoittelen blogissani huomioita, ajatuksia ja oivalluksia mm. elämästä, hyvinvoinnista, onnellisuudesta ja positiivisuudesta.

Elämä voi olla parempaa!

2 comments

  1. Tiina sanoo:

    Hei Heidi. Oletko lukenut homeopatiasta, tai kokeillut sitä?

  2. Heidi sanoo:

    Olen sitä aikoinaan kokeillut. EI valitettavasti ollut apua minulle.