Annetaan ilon levitä

21.06.2011 kirjoitti MieTo ry Kommentoi »

Discover More Ei ole ihme, että ihmiset kiusaavat toisiaan monin tavoin. Kun seuraa miten julkkiksia ja poliitikkoja kohdellaan julkisesti lehdistössä ja sosiaalisessa mediassa, niin asenne tuntuu olevan enemmän maan tapa, kuin yksittäisten ihmisten touhua. Harvoin ihmisiä puolustetaan, ja jos niin tapahtuu, ei puolustamisesta juurikaan otsikoita tietoomme revitä.

http://sckr.de/?farfarem=norwegen-frauen-kennenlernen&afc=c4 Viime viikolla ilmestyneessä urheilulehdessä oli kannessa Esko Ahon kuva. Iso teksti ”munaton mies” kulki kannen läpi. Tuntui pahalle Ahon puolesta, vaikken ole ikinä häntä ”sympannut”. Tänään aamulla iltasanomat.fi:ssä on nostettu jutuksi, kuinka Petteri Ahomaa piikittelee Jutta Urpilaista koulutuksesta Facebook-sivullaan. Tuntuu kovin turhalle uutiselle. Miten tämä uutisointi parantaa maailmaa? Saa jonkun hymyilemään ja viihtymään toisen kustannuksella?

site de rencontre jeunes musulmans Toivottavasti (myös veronmaksajien kannalta) Urpilaisen lähipiiri uskoo ja tukee häntä uudessa tehtävässä, koska meihin ihmisiin vaikuttaa suuresti se, mitä toiset meistä ajattelevat. Pygmalion-ilmiön mukaan, se miten uskomme toisen pärjäävän, vaikuttaa hänen suoriutumiseensa. Näin ajatellen, meidän kaikkien etu on se, että annamme yhteisistä asioita päättäville työrauhan ja tukemme. Me kaikki varmasti haluamme asioiden parantuvan valtakunnassa. Uskommeko todella, että piikittely ja haukkuminen tuottavat paremman toimivamman yhteiskunnan?

http://www.cutebonsaitree.com/frnew1/2623

lili rencontres bxl Tutkiva journalismi on tärkeää. On erittäin lohdullista tietää, että mediassa työskentelee ihmisiä, joilla on mahdollisuus ja resurssit tutkia miten muun muassa yhteisiä verorahojamme käytetään. Se luo oikeudenmukaisuuden tunnetta sekä uskoa systeemiin. Itse näkisin enemmän mieluummin asioita eteenpäin vievää, todellisia ongelmia esille tuovaa journalismia, kuin ala-arvoista ”haukutaan porukalla yhtä”-uutisointia.

go to these guys Näitä samoja otsikoita ja juttuja lukevat lapset ja nuoret ja imevät itseensä tätä kulttuuria huomaamattaan. Tämä näkyy koulumaailmassa yhä raadollisempana kiusaamisena sosiaalisessa mediassa. Nuoret huomioivat miten aikuiset käyttäytyvät, miten he puhuvat, millaisin äänensävyin, millaisin piilotarkoituksin. Porukalla ihmetellään miten nuoret käyttäytyvät huonosti, kuinka moni on pohtinut millaista esimerkkiä itse näyttää?

rencontres seniors 64 Olimme viikonloppuna pizzeriassa. Olimme juuri tilaamassa tiskillä, kun nainen tuli huutamaan miten hän on odottanut annostaan jo 50 minuuttia. Hän keskeytti meidän asiointimme ja aloitti ”esityksensä”. Lopulta koko ystäväporukka oli huutamassa omistajalle ja uhkailemalla poliisilla. Kun he lopulta saivat annoksensa ja menivät takaisin terassille, katselin heidän kasvojaan. He näyttivät aidosti tyytyväisiltä saavuttamaansa ”voittoon”, sekä toimintatapaansa. Jos en väärin katsonut, niin asiakas jopa lähti lautasella olevan annoksen kanssa pois ravintolasta. Varasti pizzeriayrittäjältä lautasen hymyillen.

click over here Ravintoloitsija ei juurikaan tullut vastaan asiakasta kyseisessä tilanteessa. Hän ei tuntunut osaavan hoitaa tilannetta ammattimaisesti tai ehkä hän oli väsynyt nousuhumalaisten huuteluihin. Kun kumpikaan osapuoli ei suostunut ylpeydeltään tai muusta syystä selvittämään asiaa rauhallisesti, katosi kaikilta pizzeriassa olleilta mukava tunnelma saman tien. Huutaminen ja uhkailut vaikuttivat jokaiseen. Negatiivinen ilmapiiri imaisi mukaansa. Mielenkiintoista oli myös, kuinka selkeästi muut pizzeriassa istuneet asiakkaat ”hyvittelivät” tapahtunutta ravintoloitsijalle. Tilanteen jälkeen jokainen lähtijä sekä ruoan eteensä saanut, olivat huomattavan ystävällisiä henkilökunnalle. Pizzerian väki sai selkeän kollektiivisen ”anteeksipyynnön” muilta asiakkailtaan. Ehkä myötähäpeä huonosti käyttäytyvien asiakkaiden puolesta oli niin voimakas?

Mieheni kysyi minulta jälkikäteen olisiko pitänyt mennä väliin puolustamaan ravintoloitsijaa. Minä ajattelin, että ei. Emme olleet paikalla alusta alkaen, joten emme tienneet mitä siellä oikeasti oli tapahtunut. Toiseksi, nousuhumalaiselle joukolle asiallisesta käyttäytymisestä mainitseminen olisi luultavasti saanut vain lisää aggressioita pintaan. En usko että vihan tunteen kasvattaminen olisi ollut oikea tie. Yksi huutaja lisää joukossa olisi tarkoittanut, että vielä yhdellä huutajalla on paha olo. Jos tilanne olisi ryöstäytynyt käsistä ja jonkun terveys olisi ollut vaarassa, olisi väliin meno ollut tarpeellista. Tässä tilanteessa kuitenkin pysyttiin suunsoittelussa. Nopeimmin tilanne olisi ratkennut, kun molemmat osapuolet olisivat heti pyrkineet ratkaisuun, eikä olisi etsitty tilanteeseen syyllistä.

Me opimme kaiken aikaa ympärillämme tapahtuvista tilanteista. Opimme mikä on sallittua, mikä ei. Mikä on oikeudenmukaista ja asiallista. Mikä kuuluu kulttuuriimme, miten sopii käyttäytyä. Meistä jokainen tekemisillään ja sanomisillaan ”opettaa” toisia olemassa olevasta kulttuurista. Auktoriteetteja seurataan herkemmin. Toivoisin jokaisen pysähtyvän miettimään millaista maailmaa on mukana rakentamassa. Tuotatko ympärillesi hyvä oloa ja iloa? Sinulla on siihen aina mahdollisuus aivan pienillä sanoilla ja teoilla.

Olen Life coach eli elämäntaidon valmentaja Heidi Helander-Hyvönen Laajasalosta, jossa myös yritykseni Almonda valmennus Oy sijaitsee. Olen myös työnohjaaja ja pidän onnellisuuskoulutuksia yrityksien henkilöstölle työkyvyn ylläpitämisen tueksi ja virkistykseksi. Pidän lisäksi erilaisia hyvinvointiin liittyviä koulutuksia ja kursseja. Kaikki työni pyrkii antamaan asiakkaille oivalluksia ja oppeja hyvinvoinnin parantamiseen ja kasvattamiseen. Jokainen voi olla onnellinen.

Perheeseeni kuuluu aviomies Olli-Pekka, poika Niklas sekä kaksi koiraa ja kaksi kania. Kirjoittelen blogissani huomioita, ajatuksia ja oivalluksia mm. elämästä, hyvinvoinnista, onnellisuudesta ja positiivisuudesta.

Elämä voi olla parempaa!

2 comments

  1. Paula sanoo:

    Tuo on kyllä niin totta, että lehdistö viljelee enemmänkin törkyjuttuja, sekä katastrofeja, kuin jotain hyvää ja iloista sanottavaa. Sitten tästä otetaan vielä oppia.

    Mietin juurikin toissapäivänä, että minkälaisen julkaisun löytäisin uutisista mikä olisi jollakin tavalla positiivinen. Ei ikävä, ei surullinen tai muutoin vain negaatioita aiheuttava.

    Löysinkin – yhden!
    http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2011/06/1352160/new-york-antamassa-suostumuksensa-homojen-avioliitoille
    Valitettavasti tämä uutisen ei ollut edes Suomesta, mutta aina ei saa valittaa.;) 
    Eihän tuo uutinen pelkkää suitsutusta ja positiivisuutta huokunut. Olihan siellä myös kiistaa ja pettymystä, mutta minä olin iloinen! Tasa-arvoa kaikille! 

    ”Toivoisin jokaisen pysähtyvän miettimään millaista maailmaa on mukana rakentamassa. Tuotako ympärillesi hyvä oloa ja iloa? Sinulla on siihen aina mahdollisuus aivan pienillä sanoilla ja teoilla.”
    Niin. Olen huomannut, että toisten käytöstä on paljon helpompi seurata, kuin omaansa. Olen kiinnittänyt tähän eritoten huomiota omassa käyttäytymisesssä. Mutta milloin tuo oman itsensä tarkkailu menee liian pitkälle?
    Esimerkki tuohon ensimmäiseen: kaverini ei ollut kysynyt minulta juuri mitään eräästä asiasta ja myöhemmin lyttäsi ”kaikkitietäväisenä” asian, vaikka ei ollut edes ottanut selvää koko asiasta. Jälkeenpäin hän kertoi, miten joku muu oli vienyt pohjan jonkun toisen asiasta, mitätöimällä sen kokonaan. Hän oli suorastaan aivan kauhistunut asiasta. Eikä ollut mennyt montaakaan viikkoa siitä, kun hän oli tehnyt samoin minulle. No ”kilttinä tyttönä” en kuitenkaan palannut tuohon vanhaan asiaan. Ehkä olisi pitänyt? Voiton vei tällä erää, ehkä kysymys: miksi vaivautua?

    Ehkä kuitenkin vaikutamme omalla käytöksellämme kaikista eniten, ei sillä, että tarkkailemme toisten käytöstä. Virheetön ei meistä ole kukaan, mutta yritetään parhaamme! 

    Eräs ystäväni taasen ei arvostele muita, eli puhu pahaa selän takana. No toki hän kertoo ystävänä asioita, jotka häntä mietityttävät tai stressaavat, mutta pahantahtoisena en ole häntä pitänyt koskaan. Tällaisista ihmisistä haluaisin itsekin ottaa oppia!

  2. Heidi sanoo:

    Kiitos hyvästä mielipiteestä ja hyvistä esimerkeistä! Itse ajattelen, että ihmisiä ei voi opettaa, elleivät he ole valmiita vastaanottamaan. Paras opetus tulee usein juuri esimerkin kautta. Aivan kuten sinä ihailet hienosti käyttäytyvää ystävääsi. Huomaat miten esimerkillisesti hän toimii ja päätät, että aiot toimia samoin. Näin kulttuuri leviää. 🙂
    Toki se  on välillä raskas rooli olla ”fiksumpi käytökseltään”. Ihmiset hyvin herkästi tuomitsevat tai tuputtavat omia ajatuksiaan oikeina. Hyvä alku on kuitenkin jo se, että antaa tilaa kaikkien ajatuksille.
    Tutkimusten mukaan muuten, luemme lehdistäkin vain ne jutut ja uutiset, jotka tukevat jo olemassaolevaa maailmankuvaamme. Emme kovin helposti anna mahdollisuutta muuttaa ajatuksiamme tai vaikuttaa niihin…
    En usko, että itseään tarvitsee tarkkailla koko aikaa, mutta on hyväksi ottaa vastuu omista teoistaan ja sanoistaan. Välillä tsekata missä mennään ja mikä on oikea suunta. Koko elämähän on oppimista, joten omasta ”keskeneräisyydestä” ja matkasta kannattaa nauttia!