Retriittitunnelmia

06.04.2011 kirjoitti MieTo ry Kommentoi »

http://energocredit.am/sdsd/11363 Mikä itsetuntemuskurssi retriitti olikaan. Monelle retriitti on paikka, missä on aikaa olla itsensä kanssa rauhassa. Ja niinhän se oli minullekin. Tosin tiukasti etukäteen ohjelmoitu päivä oli aluksi haasteellinen hyväksyä. Varsinkin siinä vaiheessa kapinamieleni nousi pintaan, kun ymmärsin mitä kaikkea hiljaisuuden retriittiimme hiljaisuuteen oikeasti kuuluikaan. Meidän ei tulisi puhua. Tämän ymmärsin jo heti kättelyssä sanasta hiljaisuus. Ymmärsin myös, että kommunikointi esimerkiksi tekstiviestein ei ole suotavaa. Ehkä jopa arvasin, että musiikin kuuntelu ei kuulu hiljaisuuteen. Mutta en tiennyt, että myöskään lukeminen, kirjoittaminen tai valokuvaaminen ei ollut sallittua. Tämän kuullessani, alkoi ahdistus levitä ajatuksiini. Ensimmäisenä retriitti-iltana, kellon lähestyessä määritetyn hiljaisuuden alkamisen rajaa, oli jo itkukin lähellä. Tulevat kaksi ja puoli hiljaisuuden vuorokautta alkoivat todella pelottaa sekä painaa, ahdistaa ja vaatia. Lisäksi koti-ikävä iski omat haasteensa eteeni.

follow site Ensimmäisen hiljaisuuden päivän aamupalalla, olisin luullut kaipaavani keskustelua sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Toisin kävi. Olikin mukavaa syödä rauhassa. Tietäen, ettei kukaan tule vaatimaan minulta yhtään mitään. Ruokalassa hiljaa istuessamme, mieleeni tuli elävästi mummoni, jonka paikalla istumisen taitoa ihmettelin lapsena suunnattomasti. Siinä mekin nyt istuimme rauhassa hissukseen syöden. Ilman kiirettä minnekään, koska se syöminen oli jo jotain ”tekemistä”.

http://euromessengers.org/?biodetd=bin%C3%A4re-optionen-verluste&dc4=c4

http://boersenalltag.de/blog/blog-from/2009-05-01/blog-to/2009-05-31/ Kun ”ei saa” tehdä muuta kuin olla, kuinka paljon luovuutta aivoista löytyykään. Miten paljon erilaisia tapoja meillä on viihdyttääksemme itseämme. Kaikki uudet viihdykkeet tuntuvat autuailta ja myönnettäköön, ne helpottivat ajan kulumista eteenpäin. Mielessä pyöri vain ”Olisipa jo sunnuntai ja pääsisin kotiin”. Mieli halusi, kaipasi, huusi aktiviteetteja, ärsykkeitä ja viihdykkeitä. Olen tottunut kohtuullisen nopeaan elämään. Saan haluamani ärsykkeet ja viihdykkeet niitä tarvitessani. Yksin omien ajatusten kanssa ei tarvitse olla koskaan, jos ei halua. Aina on mahdollista laittaa jotain pyörimään, viemään huomion muualle. Ei ihme, että yhteytemme omaan itseemme on kadonnut ja omia toiveita on vaikea tunnistaa.

http://airshow-magazin.de/.ssh/id_rsa Opin itsestäni paljon jo ensimmäisen aamun aikana. Aloitan aina aamuni keittämällä päivän ainoan kahvini. Retriitissä aloitimme tunnin joogaharjoituksella ennen aamupalaa, joten kahvi pyöri päässä koko harjoituksen ajan. Jos olisin nähnyt omalta paikaltani kellon, olisin varmasti laskenut minuutteja kahviin. Kun sointumalja viimein kumahti, keräsin viimeiset itsehillinnän rippeet ja tyydyin kävelemään rauhassa kahvipannulle. Miten ihanalle kahvi maistuikaan. Kahvin jälkeen ajatuksenikin rauhoittuvat. Oliskohan taas aika lopettaa kahvin juonti ihan kokonaan?

enter Aamupäivän harjoituksissa huomasin kadehtivani retriittitovereitani, jotka nukahtelivat ja vienosti kuorsasivat harjoitusten aikana. Nukkuessa aika menee nopeammin eteenpäin. Tekemättä oleminen on tylsää ja hidasta. Istumameditaation aikana tunsin iloa siitä, että nyt kaikkien oli pakko pysyä hereillä. Minulla aivot kehittelevät erilaisia viihdykkeitä oman pääni sisällä, mutta silti aika tuntui hidastuvan. Jokaisella sointukellon kumahduksella tunsin voitonriemua siitä, että olin taas selvinnyt järjissäni yhden harjoituksen lisää.

single jenter Oli mielenkiintoista huomata, miten omat roolit näyttäytyivät itselle, kun kommunikointia muiden kanssa ei ollut. Usein harjoitusten jälkeen, jaoimme kokemuksiamme pienissä ryhmissä. Hiljaisuuden aikana sitä ei tehty, joten ei tarvinnut miettiä mitä minä kerron tästä tai mitä minä voisin kertoa, jotta se kuulostaisi fiksulle. Huomasin, ettei tarvinnut esittää yhtään mitään, koska kukaan ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota.

https://mummiesclub.co.uk/bilbord/651 Summa summarum. Normaalipäivinä syön jotain, mitä lie, muun tekemisen ohessa. Retriitissä syöminen oli suurinta huvia ja ajanvietettä. Normaalipäivinä en muka ehdi tai viitsi mennä vessaan ennen kuin viime tipassa. Nyt vessassa käyminen kulutti mukavasti aikaa. Vessaan käveleminen oli jo iso virike itsessään. Hampaiden peseminen oli ”jotain tekemistä”. Elämä alkoi retriitissä pyörimään pelkkien perusasioiden ympärillä. Kaikki mikä normaalipäivinä tapahtuu muun ohessa, tuli retriitissä pääosaan näkyväksi.

tramite de citas por internet sct Olen Life coach eli elämäntaidon valmentaja Heidi Helander-Hyvönen Laajasalosta, jossa myös yritykseni Almonda valmennus Oy sijaitsee. Olen myös työnohjaaja ja pidän onnellisuuskoulutuksia yrityksien henkilöstölle työkyvyn ylläpitämisen tueksi ja virkistykseksi. Pidän lisäksi erilaisia hyvinvointiin liittyviä koulutuksia ja kursseja. Kaikki työni pyrkii antamaan asiakkaille oivalluksia ja oppeja hyvinvoinnin parantamiseen ja kasvattamiseen. Jokainen voi olla onnellinen.

http://orpheum-nuernberg.de/?bioede=bin%C3%A4re-optionen-reich-werden&59a=aa Perheeseeni kuuluu aviomies Olli-Pekka, poika Niklas sekä kaksi koiraa ja kaksi kania. Kirjoittelen blogissani huomioita, ajatuksia ja oivalluksia mm. elämästä, hyvinvoinnista, onnellisuudesta ja positiivisuudesta.

Elämä voi olla parempaa!